Porthanin muistojuhlana
Porthanin muistojuhlana. 9 p:nä marraskuuta 1871. Kirjoittanut Isa Asp |
- Me juhlan tässä vietämme muistoksi Porthanille.
- Jos ken on arvon ansainnut, niin kuuluu kait se sille,
- jok’ eestä maamme armahan niin paljon toimitti.
- Ken enemmin on tehnynnä kuin teki Porthani?
- Hän on se, jonka mielehen juolahti ensi kerran,
- ett’ ollut muinaisuutta on Suomellai jonkun verran,
- ett’ löytyi monta aarretta, joist’ ei viel’ tiettykään;
- ja senpä tähden rupesi hän niitä etsimään.
- Vaikk’ alla synkän peittehen lepäsi aartehemme,
- hän sieltäkin ne ilmitoi ja saatti etehemme.
- Ne aarteet, joista hälle on ikuinen kunnia,
- on muinaissadut, runomme ja meidän historja.
- Hän suomalaisen luontoa kun tutki, löysi siellä
- avuja, joita huomattu ei oltukahan vielä:
- se tyly ulkomuoto vaan ol’ peite sielujen,
- joihinka Luoja laskenut ol’ suuren rikkauden.
- Hän muinaisuuden Suomenmaan kun valkeuteen veti,
- myös tulevista tarpeista hän rakkaan huolen piti,
- opettajana monelle. Hän alku onpi niin
- tietoihin, jotka kauttansa myös meihin kylvettiin.
- Ja seuraellen polkujaan me eestä isänmaamme
- myös voimamme ja hikemme ilolla uhratkaamme!
- Ja siunaellen muistoaan nähkäämme siitä myös,
- ett’ toimi, lempi, uutteruus voittaapi joka työss’.
- Porthan on pellot perkanut ja raivannunna tiemme;
- me taasen peltoon valmiisen nyt kevätkylvön teemme.
- Ja tulevaiset suvut meit’ on siitä siunaavat,
- ja vaivoistamme hedelmät on heille tulevat.
Lähde: Krohn, Helmi 1912: Isa Asp: nuoren pohjalaisen runoilijaneidon elämäntarina. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.