Polyteknikkojen marssi

Polyteknikkojen marssi Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Ei meill’ ole mainetta es’isien,

ei muistoja, muinaisuutta,

mut jäljissämmepä kultahinen

kevät kasvavi laihoa uutta.

On kalpamme tieto, on kilpemme työ,

näin kultuurikansoa luodaan,

toden tieltä ja valkeuden väistyvi yö

ja kunnolle kunnia suodaan.

Ei hurmehin lippumme hulmuakaan,

ei riepuina riipu sen vaate,

ei murhista, kauhuista muistuttamaan

käy puhtahan viirimme aate.

Sen kultakirjoja katsokaa!

Ne korkeella tahdomme kantaa.

Ei kansalle onnea kauniimpaa

kuin työ sekä terveys antaa.

Käsivarret jos vankat poikaisi lie,

jalo lippu, nyt liehu ja loista!

Väkivalta ei rankaisematta vie

sun kruunuas aurinkoista.

Sua suojaa vartio uskollinen,

sen rinnoissa lyö ajan laineet,

valo valta on vuossadan vastahisen,

ei menneiden muistojen maineet.

Työn lapset! On aateliskilpemme tuo,

sotatorvemme ylpeä, sorja,

se vaikka ei maailman mainetta suo,

maat, valtiot vaivamme korjaa.

Me syrjässä seisomme, kuolemme vait,

vain työmme on hautamme pylväs,

se kestävä on ajan ankarat lait,

on onnemme ainoa, ylväs.

Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.