Polttavin silmin
Polttavin silmin. Kirjoittanut Hilja Tamminen |
- Ennen kun tuskat raasteli kovin,
- soi kyynelet lohdutustaan.
- Polttavin silmin, polttavin povin
- nyt tuijotan yöhön mustaan.
- Paljon mä ihmisten kovuutta itkin,
- myös lempeni suuren vuoksi.
- Lapseni hautaa ruohoista kitkin,
- niin kyynelvirrat juoksi.
- Aartehet nuo sinihelteiden lienen
- jo tuhlannut kuiviin asti.
- Itseni tähden, suruni pienen
- ne virtasi vuolahasti.
- Tulivat vainot, verinen tuho,
- ja heimoni hukkui peru.
- Rinnassa mulla nyt hyinen uho,
- ei pisarta yhtään heru.
- Polttavin silmin, polttavin povin
- ma tuijotan, yö on musta.
- Rintaani tuskat raastavat kovin
- ei itkusta huojennusta.
Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y.,
Tampere.