Pojan hyräily

Pojan hyräily. (Sävel: ”Mä istun lähteen rannalla”.) Kirjoittanut anonyymi

Ah! poissa ompi ystäväin,

Ah! poissa kaukana!

Ja enkä tiedä, kuinka näin

Oon yksin jouluna.

Tää kohtalo on kova vaan,

Kuin mua kohtasi;

Mut’ uskon, että vielä saan

Mä nähdä kultani.

Myös toivon, että rinnallan

Mä kulen kultanaan,

Ja siiloin ehkä sivullaan

Taas jonkun muiskun saan.

No! sepä oisi riemuni,

Se paras mielestäin,

Jos impi, kulta, suruni

Pois saisi syömmestäin.

Mä uskon, että kultani

Sen voisi tehdä, mut’

Hän poissa ompi luotani, –

Ah! kau’as kulkenut

No! johan tuo nyt aikanaan

Sai herja narrata:

Siis empä häntä huolikkaan

Ma enään kaivata.

–fkr.

Lähde: Tapio 3.1.1874.