Poikaiset
Poikaiset. (Ruottista Suomennettu) Kirjoittanut anonyymi |
b. 1.
- Mä muistan ajan muinan
- Ja sen – kuin eiläsen,
- Kuin rauha täytti rinnan
- Ja ilo askelen;
- Ei synti saanut sia
- Eik’ murhe minusa,
- Vaan läksyn luettua
- Menoni mielusa.
b. 2.
- Suusani oli ilo
- Ruumisa raittius.
- Sielusa asui sulo
- Ja hyvän halaus;
- Kaikki remusat pojat
- Koht’ olit veljeni,
- Sisaren nuoret nejot
- Ja ämmät äitini.
b. 3.
- Mä muistan kedot myöskin
- Joit’ muinen niitettiin,
- Joisa mä leikit laskin
- Ja mieheks’ kiiteltiin;
- Ne monet pila – menot
- Kauniilla kesillä,
- Hatuisa pienet perhot
- Ja punan poskilla.
b. 4.
- Juonisa kavaloisa
- Ei mennyt mieleni,
- Kaikisa kumpaneisa
- Näin jalot veljeni;
- Ei pitkä tora tietty
- Ei sydän salattu,
- Kuin korvapuusti lyöty
- Niin viha vaikettu.
b. 5.
- En säätyin eroitusta
- Nähnyt näin’ päivinä,
- Herroja halvemmista
- Ei eroitettuna;
- Keskellä ilo – leikin
- Se meistä pojista
- Kuin kauvimmas löi kopin
- Mainioin miehistä.
b. 6.
- Totuudell’ tuomittihin
- Viat ja ansiot,
- Oikeudell’ arvatiihin
- Nopainkin nakannot;
- Sen köyhän kerjäläisen
- Voitellen riemuttiin
- Jos kumo kuningaisen
- Kuin Herrald’ sivuttiin.
b. 7.
- Kyll’ valitukset kuultiin
- Sydämmen surusta,
- Jos lyötiin eli luultiin
- Ketään kumpaneista;
- Ihana oli ilon’
- Takasin tulleelle
- Ainoan palan jaon
- Sill’ surulliselle.
b. 8.
- Vaan nuoruuteni Veljet
- Ah aika muuttuva!
- En teitä enään tunnet
- Te että minua;
- Jo miehiks’ joutuneet
- On pojat muinaset
- Ruasta riitaunehet
- Viroista vihaiset.
b. 9.
- Kymmentä neljä vuotta
- Jo vaivois eläneet,
- Vastasta vuori tietä
- Onnians etsineet,
- Mit’ auttaa arvon merkki
- Jong’ perään pyöritään
- Kuin sydän kylmä sykki
- Ja kasvot kellataan.
Pappi Papin Poika Pohjolasta.
Lähde: Turun Wiikko-Sanomat 26.5.1827.