Poika ja tyttö

Poika ja tyttö. (Oskyld. Ingent. v. 1821.) Kirjoittanut Abraham Poppius

Poika putkella puheli,

Piika soitti sarvellansa.

Poika.

Tule, tyttönen, minulle,

Ole kanssan’ onnellisna!

Tyttö.

Milles otat onnellesi?

Käsi köyhä, tasku tyhjä.

Poika.

Näillä köyhillä käsillä,

Tässä tyhjässä sylissä

Kannan sun salon saarimaille,

Korven keskikankahille.

Siellä saanen säilytellä,

Siellä piilossa pidellä.

Tyttö.

Miss’ on maata merkittyä,

Tiettyä tuvan alusta?

Poika.

Kyll’ on Suomessa sopua,

Tila väljä meidän maassa!

Tahdotko korpehen kotisi,

Vaiko kauko-kaupungeihin?

Oletko oksalla metsässä,

Linnun virkoa pitelet?

Valan ma varvuista pesäsi,

Tuulen tiellä tuudittelen,

Linnun virsiä vetelen.

Tahdotko majan manterelle?

Teen mä tuomesta tupasi,

Sängyn pienat pihlajasta,

Jossa viihdyt virsilleni,

Unet makeat makajat.

Tyttö.

Entäs häijyt leipähuolet

Lopun laululles tekevät?

Poika.

Kyll’ on leipeä lehossa,

Kultakuorta koivikossa,

Sek’ on luita kyynäspäissä,

Sek’ on suonia sivuissa,

Nykärätä niehennellä,

Tanhuata tongoistella.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.