Poika ja lintu häkissä
| Poika ja lintu häkissä. (E. W. Ruda’n mukaan.) Kirjoittanut Elias Wilhelm Ruda |
- Poika:
- ”Oi! laulu lintu, miksikä
- Et laula minullen?
- Kun vapahana olit sä,
- Niin lauloit iloten.”
- Lintu:
- ”Ah, poika! kuin mä ennen sain
- Ilmassa liehua,
- Ma leikitsin, mä kuljin ain
- Siskoini seurassa.
- Mä puulta puuhun lentelin
- Iloinen, autuaa.
- Mä illoin, aamuin laulelin
- Ylistys-laulua.
- Mä olin vapa, riemuinen;
- Oil’ laaja kulkuni.
- Nyt on se aika sivuten
- Ja poissa lauluni.”
- Poika:
- ”No, lintu, kun sä suosit niin
- Iloo, vapautta vain,
- Nyt laulu, miksi lensitkin
- Sä minun paulahan?”
- Lintu:
- ”Ah, poika! harvoin tyydymme
- Me onnen antimeen;
- Paraanki riemun vaihdamme
- Enempi loistoiseen.
- Mä istuin puulla, huomasin
- Sun häkkis avoimen,
- Kun viini-heilmä kaunehin
- Oil’ siinä ruskoinen.
- Mun heilman loisto vietteli,
- Sen tahdoin omaksi;
- Mä lensin kohta häkkiisi,
- Ja jouduin orjaksi. – –
- Nyt istun vaiti, katsoen
- Maailman riemua.
- Oi, kukan, päivän loistokin
- On mulle kuollunna.
- Kun virrat vierit irtoina,
- Ja veljein laulu soi;
- Mä istun kesä-iltoina
- Ja valittelen: voi!”
- Näin lintu kertoi kaihoaan.
- Se pojan hellytti;
- Hän laski ulos laulajan
- Vapaaksi ijäti.
- Nyt linnun mieli ilmalla
- Kääntäysi lentämään;
- Mutt’ istui pojan olalle
- Ja lauloi hälle näin:
- ”Oi, poika! vielä rinnassas
- On rauha, riemu nyt,
- On kirkas ties ja taivahas;
- Vaan kerta miehistyt:
- Ja silloin loppuu rauhas tie,
- Sä joudut kulkemaan.
- Mua muista! erheykseni lie
- Opikses toisinaan.
- On paras olla vapaana
- Myrskyinki vaiheissa,
- Kuin elää aina orjana
- Huvinki loisteissa.”
- Näin lauloi pieni laulaja
- Ja lenti ilmahan.
- Mutt’ oudollista kaipausta
- Jäi pojan rintahan.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 22.4.1871.