Poika ja Jättiläinen
| Poika ja Jättiläinen *). Kirjoittanut Elias Lönnrot |
- Poika pieni pensikossa
- Istu kesä-iltasella,
- Lato siinä laulujansa,
- Sovitteli soittojansa.
- Lapsi laulo, kaaullansa,
- Kukkasista kultasista,
- Kaikin paikoin kasvavista
- Kirjavana ketosilla;
- Laulo vielä viisahasti
- Kuin on marjoja metissä,
- Mansikoita aho-mailla,
- Alla vaarain vatukoita;
- Mesimarjat mielestänsä
- Olit muita makeammat.
- Lapsen lauluja latovan
- Kuuli vanha Vaaralainen,
- Hinkalostaan Hiitolainen.
- Vaikka oli vasta päässyt
- Äsken murha-murkkinalta,
- Lopettanut lounasensa,
- Tahtoi taasenki tavata
- Palan suuhunsa sulosen,
- Vattan täyveksi tämänki. –
- Niinpä aina ajan kunki
- Osa onki pienemmillä
- Tulla suuhun suurempien. –
- Niin se vanha Vaaralainen
- Hiien hirmu-heimolainen
- Nousi vuoren notkelmosta,
- Kammiostaan kauhiasta,
- Astu yhen askeleensa,
- Pääsi päälle viien virstan;
- Astu toisen askeleensa
- Virstan seihtemän sivuitse;
- Astu kohta kolmannenki
- Mite yheksän virstan;
- Iski lasta päälakehen
- Koski korvihin kovasti,
- Hiuksihin hirmusesti,
- Auko suunsa surma-työhön
- Näytti ilkiät ikenet.
- Poika puoli-kuollehena
- Kysyi vaivanen, vapisten,
- ”Mikä ompi mielessäsi,
- ”Mitä vaan minusta tahot?”
- Sitten vanku Vaaralainen,
- Hirnu häjy Hiitolainen:
- ”Tahon vainen vaivoistasi,
- ”Paraan laulus’ palkkioksi,
- ”Suloisimman soitantosi,
- ”Antaa sulle avullisen
- ”Majan maha-laukusani.”
- ”Suuri kiitos kunniasta,
- ”Joka joutuupi minulle,
- ”Vaikka aivan ansiotta!
- ”Mutta lupaa mulle ensin
- ”Yksi ainoa anomus.”
- ”Olkoon luvattu lujasti,
- Vanku vanha Vaaralainen.”
- ”Vanno’ varsin valallasi,
- ”Jotta luottaisin lujemmin.”
- ”Olkoon vannottu valalla,”
- Vanku vanha Vaaralainen;
- ”Anna’ kuulla anomukses.”
- ”Sitä anon ainoasti,
- ”Ellös syöne ensinkähän
- ”Surma-suuhusi minua!”
- Luuli kautta lupauksen,
- Vaaralaisen vannottua,
- Poika parka päässehensä
- Vapahaksi vaarastansa.
- Alko hypätä hyvästi,
- Juosta varsin joutusasti
- Kohti kulta-kotiansa,
- Kuin se vanha Vaaralainen
- Tarttu vasen kourallansa,
- Iski lasta päälakehen.
- Hirmu-käellä Hiitolainen,
- Auko suunsa surma-työhön
- Pahat paljasti ikenet.
- ”Jouvu’ julkinen Jumala,
- ”Häilähä tähän hätähän!
- ”Kun syö vaivanen valansa
- ”Minun surmaa surkiasti,
- ”Hirmusesti Hiitolainen.”
- ”Mitä hullu huuekselet?
- ”Mitä mökiset mukoma
- ”Ikenissäni itikka,
- ”Valittelet valastani?
- ”Syö se vielä valansakki
- ”Joka syöpi säälimättä
- ”Sinun niin kuin sirkan pennun.”
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 8.12.1832.