Poian hyräily

Poian hyräily. Kirjoittanut Simeon Hirvonen

Jos maailmassa kultani

Olisi elossa

Niin aina täällä aikani

Eläisin toivossa.

Vaan miten lienen yksinäin

Heitetty maailmaan;

Ei tahdo olla ystäväin

Mun neiti milloinkaan.

Mitenkä mahtaa pilkaksi

Näin elo tullakaan;

Suruja joka päiväksi

On mulla paljon vaan

Ken oisi minun ystäväin,

Ken täällä iloni?

Ken lievittäis mun ikäväin

Ja oisi kultani? –

Et toki sitä ihmistä löytyne yhtäkään,

Kun saisi minun lemmestä

Syömmensä sykkimään.

No, mutta susi surua

Tääll’ kovin kantakoon!

Kun en mä saane kultoa,

Niin yksin olen vaan.

Parahin keino kaikista

On mulla vakava:

Kun erossa oon naisista,

Niin pysyn poikana.

Siis liioin en mä lempiä

Nyt täällä tahdokaan,

Kun aina yhä kärsiä

Mä huolia siitä saan.

[Simeon] –[Hi]rv[one]n.–

Lähde: Tapion Lisälehti 2.4.1870.