Pohjolan neidet lännessä

Pohjolan neidet lännessä. Kirjoittanut Lauri Soini

Mereltä neittä seitsemän

toi tuuli tullessaan.

He puitten varjoon istuivat

rannalle länsimaan.

Kajossa illan katsomaan

tulivat viiksisuut,

tulivat suuret ruunupäät

ja pienoisemmat muut.

Suloiset, sorjat neidet on,

vaan kenpä tiesi sen,

ne onko immet Vellamon

vai keijut ilmojen.

Vaan länsi heidän kaukaisen

sukunsa kuulla saa,

kun vetten taakse katsellen

he laulun kaijuttaa.

Se laulu kaihosointuinen

kainosti ilmoittaa:

etäällä pohjolassa on

yks ihanainen maa.

Sen lehdot veessä heijastuu

välillä vuorien,

ja taivas illoin, aamuisin

luo ruskon kultaisen.

On kansa siellä kunnokas

ja jäyhä toimissaan;

se korvesta on kyntänyt

valoisan viljamaan.

Ja taistot tuimat käynyt on

se nuijin, miekoinkin,

vaan ihanammat, suuremmat

runoin ja kantelin.

Se talviyöstä noussut on

suv’aamun säteilyyn;

sen laihot nosti latvojaan

jo päivän häikäisyyn. –

Niin pohjan neidet laulullaan

ihasti viiksisuut,

ihasti suuret ruunupäät

ja pienoisemmat muut.

Syyskuulla 1899.

Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.