Pohjan kesä

Kirjoittanut Frans Pietari Kemelli


Tuolla mieleni menevi,
Ajatukseni asuvi
Ajoissa alennehissa,
Päivissä paennehissa,
Tuolla muisto matelevi,
Tuuvitaksen tunto mulla
Kesäpäivissä koreissa,
Suviöissä suloisissa
Pohjan kesien keralla.
Aina muistossa asuvat,
Aina mielessä minulla
Armiaat, ihanat illat,
Joina lepäsin lehoissa,
Kulekselin katvehissa,
Kuulin, kuinka leivo lauloi,
Kuinka kukkuivat käköset.
Aina mielessä minulla
Suvihuomenet suloiset,
Joina aurinko ihana
Kultakasvonsa korotti,
Yli metsien mä’illä
Paloi kullassa punaisna,
Salmet kullalta kumotti,
Läikkyi lainehet ilosta,
Tuhat lintua lehossa
Unen helmasta heräsi,
Lentelivät ilman alla
Virittäen riemuvirttä,
Koittaessa päivä kullan
Päivän uuen alkaessa.
Teissä mieleni menevi,
Teitä hakevi haluni,
Laaksot lauluparvinenne,
Keot kaunihit, vihannat,
Joilla kukkaset koreat
Lemun lempeän levitti,
Perhonen punapukuinen,
Riemuhunsa rauvenneena,
Lepäsi kukan lehellä,
Simasiipi mehiläinen
Imi huulin hunajata
Kukan kultaisen kupista.
Teitä hakevi haluni,
Mäet, joilla mesimarja,
Punaposki puolukkainen
Luona sirkan laulavaisen
Nuorukaista noukkimahan
Haasteli, ilohalulla.
Teitä mieli muistelevi,
Harrastelevi haluni,
Joki virrat vilisevät,
Järvisyvyy’et siniset,
Joissa taivas tähtinensä
Kirkkautensa kuvasi,
Joissa kultaiset kalaset
Iloitsivat auringossa,
Tuuli purtta tuuvitteli,
Aalto lykkäsi alusta;
Teitä hettehet heleät,
Lähtelöiset riemurannat,
Joissa kukka kultasilmä
Nuoren kuvansa näkevi,
Ruusu lempeä levossa,
Rannoillanne rauhaisilla
Iloaikoja asuva,
Joka aamu, aurinkoisen
Sulhasensa suuellessa,
Itkevi ilovesiä.


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.