Pitkänä perjantaina

Pitkänä perjantaina. Kirjoittanut Irene Mendelin

Päivä paistoi kirkkahasti,

Veden kalvo välkkyili,

Nuorta heinää ihanasti

Tuulettaret tuuditti.

Kaunokoivut hiljallensa

Kuiskailivat keskenään,

Lehdon linnut kiitoksensa

Visersivät virsissään.

Yli vetten, maiden loisti

Onni, rauha hiljainen;

Yli vetten, maiden toisti

Luonto: kiitos Luojallen!

Mutta sydämmeni yksin

Vaiken’, oli ääneti;

Luojoansa ylistyksin

Lähennyt ei sieluni.

Kylmänä mun rinnassani

Sykkieli sydän vaan,

Penseästä povestani

Poistunut ei routakaan.

Mutta silloin taivahalta

Valo koitti sinnekin,

Valo lämmin Golgatalta,

Valo kirkkain, ihanin.

Ristin valo Golgatalta

Sydämmen kun valaisi,

Hiljaa siellä kirren alta

Kevähän se herätti. –

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.