Pitäjämakasiineista

Pitäjän makasiineista. Kirjoittanut Kustaa Paturi

Suometar N:o 48, 2. 12. 1862

Pitäjän makasiineista. 1)

(Vähän kiistettä Herra F:min S:ttaressa ja Hämäläisen kanssa.)

Jonkun vuoden on nostettu kysymyksiä sekä maaviljelysseurain kokouksissa kuin myös yksityisiltä: Onko pitäjän-makasineista Suomessa hyötyä vai vahinkoa? joissa on mielet ollut osittain hajavaisia. Nykyänsä Suomettaren 41:sa n:ssa on herra F. nostanut kysymyksen samasta seikasta, jossa hän tarkoittaa näyttää millä kannalla ja muodolla pitäjän-makasinit käytetään ja mitä ne vaikuttavat, tullen lopullisesti siihen päätökseen ettei pitäjän-makasinit täytä tarkoitustansa ja kehoittaa niitä rahaksi muuttamaan. Herra F. muodostaa yhteen kaavaan koko Suomen-maan pitäjän-makasiinien käytöstä ja vaikutuksesta, joka ei suinkaan pidä ryhtiänsä; myöskin on kirjoituksensa luonnostansa yksipuolinen, kuin on vaan pitäjän-makasiinien käytöllisestä tavasta ja vaikutuksesta huonommat puolet esiin vedetty ja paremmat puolet jätetty mainitsematta. Myöskin Hämäläisen 43:ssa n:ssa löytyy kirjoitus: ,,Pitäjäin makasinit." jonka sisältö kulkee samaa suuntaa kuin edellisenki, ehkä jyrkemmästi, niinkuin muun seassa seuraavat sanansa näyttää: ,,Mitä tekevät siis pitäjäin makasinit? Vastaus: Hyvinä vuosina pahaa, katovuosina paljon pahaa. Mitä niillä nyt pitäis tehdä siis? Vastaus: hävittää typityhjäksi joka-ainoan koko maasta. Jyvät myydä ja vaihtaa rahaksi, joka tallitetaan joko yhdyspankin seteleissä taikka hypothekiyhtiön velkakirjoissa." Vasta mainitut kirjailiat, niinkuin monet muutkin, tarkoittaessansa näyttää pitäjän-makasiinien tarkoituksensa vastamattomuutta koettavat kumotun siaan esitellä vapaan jyväkaupan puuttuvain elanto-varain toimi-keinoksi, ilman pitäjän-makasiineita. Viimeksi mainitut olisi muka nukuttavia, yhteisien toimientukeen-luottamiseen vetäviä ja hätäkeinoksi ulottumattomia. Sitä vastaan vapaan jyväkaupan saattavan kunkin omaan toimeensa luottamaan ja virkistyttävän koko kansakunnan elanto-luonnetta ja katovuotten tapauksissa olevan ainoan keinon joka voipi sekä paljouden että halpauden suhteen täyttää tarkoituksen. Myöntää täytyy että viimeksi kerrottu tarkoitus, viisaustieteen kannalta katsoen, pää-asiallisesti on oikia, ja sitä suuntaa on kansakuntain toimiensa kanssa kulkeminen; ainoastansa Suomen kansan on se käytöllsesti varottava ettei käy niinkuin entisen miehen joka opetti hevoistansa syömätä elämään, jota juuri kuin oli oppimaan saamasillaan, kohtasi se kova onni että heitti henkensä. Lähtekäämme kysymyksessä olevaa seikkaa likemmin silmäilemään.

Nykyisessä katsannossa kuin suurin osa Suomen kansasta harjoittaa elantokeinoksensa maaviljelystä, joka taasen käytöksen ja tulojensuhteen isommaksi osaksi riippuu riistan kasvatuksessa, jonka suuressa osassa maata viepi halla useoina vuosina, joten vuositulot on niin antavia ettei kaikin vuosin itse maaviljeliätkän taida aikaan tulla omalla saannallansa, jotta täytyy olla vanhaa säästöä eli ryhtyä sivukeinoilla rahaa ansattemaan. Mutta kuin paikkapaikoin parain tapana oleva sivukeino, metsän antikin on loppunut (joista paikoin nykyisinkin pahin hätä-huuto kuuluu, kuin ei ole soveliasta sivukeinon rahan ansioo) ja toisin paikoin rupee loppumaan, ja niinkauvan kuin toinen keino astuu siaan, puuttuu rahan ansio vieraan viljan ostoon; josta seuraa velanteko velan päälle, kuin ei ole kykyä välikappaleen ansioon. Viljansaamisen suhteen ylipäätänsä toisin paikoin ja vuosin myydään eloa ulkomaille, toisin paikoin ja vuosin ostetaan ulkomailta. Siinä paljoudessa kuin vastahakaan kauppaa tehdään, myydään hyväin vuosien tuloksesta parainta ja riihikuivaa viljaa ja tavallisesti mitä ulkomailta takasin ostetaan, on suurin osa tunkkaista ja ilmakuivaa. Kuin pannaan oikia arvo kumpaisellenki viljan hinnalle, yhtä suuresta paljoudesta, kauppa-satamoissa ja siihen lisäksi rahti ostajan kotia, niin ei ulounnu kauvas maansydämmeen päin se maa-asema, esim. Pohjanlahden ranteilla, jossa merikulku on vaarallinen ja kaukanakin maailman halvemmista viljamarkkinoista, missä ulkomaiden vilja maksaa kaksi vertaa kuin oman maan ulkomaille myytävästä viljasta saadaan. Siis niiden paikkakuntain, jotka ulkomaan viljan kanssa omallansa niin kallista vaihetuskauppaa tekevät että puolen tai kolmannenki osan kalliimmasti maksamat kuin saavat, on syytä kunnallensa tallettaa viljaa hyvinä vuosina huonojen varaksi. Tämmöiseen keinoon kuuluu myös pitäjän-makasinit. Kokemus on näyttännytkin etelä-Suomessa että pitäjän-makasinit, niissä paikoin kuin ne on oikeen hoidettu, on säästänyt hyviltä vuosilta viljaa niin paljon että täyttävät vähemmin rasittavain katovuotten varan ja siinäkin tapauksessa, jolloin ei ulotu kovempain aikain kohtaa täyttämään, lyhentäähän se kuitenkin vieraan viljan ostoa ja rahan menekkiä sikäli kuinka pitkälle ulottuu. Kokemus myös todistaa että niissä pitäissä, joissa pitäjän-makasinit on ulottuvasti suuret ja hyvässä hallinta-toimessa, ei ole katovuosina ollut kovaa ahdistusta. Se on toivottava että Suomen kansa kääntyy elatuskeinoissansa ajanvaatimuksen, ilmapiirin ja maa-aseman myötäluontoiselle suunnalle, jotta pitäjän-makasiini-seikka tulisi tarpeettomaksi; mutta kuin se valitettavasti käypi hitaasti ja riippuu tulevaisuudessa, niin vaatii olevassa ajassa käyttää niitä keinoja kuin ajaa asian. Sitte kuin Suomen maaviljelys kerkiää kääntyä oikialle suunnalle, esimerkiksi kylvöheinän kasvatukseen laitumeksi ja kuiviksi heiniksi, jota ei niin vie halla kuin viljakasvia, ja monikirjavaan vuoviljelykseen, eripaikkain asemain ja maalaatuin mukaisiksi, pellon parempaan käytölliseen toimitukseen, parempaan karjanhoitoon ja karja-annin valmistukseen, joten vuodentulos jakaantuu useampaan yhtä suhtaiseen paljouteen ja tasaisempien vuositulojen saamiseen kuin yksipuolisella riistankasvatuksella, ja karjananti ollen huokeempaa kauppatavaraa kuljetuksen suhteen kuin vilja, sekä raketaan tehtaita maassa yleisemmin ja hyvään kuntoon, joihin maaviljeliä saapi esim. karjanannin myydyksi, ja tehtaat täyttävät oman maan tarpeet, jottei ulkomailta tarvitte tuoda tavaroita ja niihin menettää rahaa, kuin sitä vastaan olisi joku osa viedä ulkomaille ja niiden tuotteilla ostaa paremmin viljan kasvuille menestyvämmistä paikkakunnista kuin Suomen ilmapiiri, kuin myös mainituista keinoista syntyvä raha-liike saattaisi yhdyspankin ja muut raha-lainaus keinot niin suureen kaavaan että niiden olisi mahdollista vissinä vuodenaikana eli vuosina koko maakuntain alalla antaa lainaa viljan ostoon ulottuvaisesti, saattamata ahdinkoon pankin muita velvollisia, jotta vapaa jyväkauppa saapi syvissa ja vahvoissa juurissa luonnollisen voimansa, yksinänsä soveltumaan kansakunnan puuttuvaa viljavaraa täyttämään, on silloin vasta aika yleistä pitäjän-makasiinien rahaksi muuttamista puuhata. Mutta nykyisin, kuin vapaan jyväkaupan luonnollisille vaatimuksille puuttuu monta tärkeätä kohtaa, vaatii pitäjän-makasinit niissä paikkakunnissa olla apuna, joissa ne muutoin täyttävät tarkoituksensa.

(Jatketaan)

1) Lähettänyt Maamies.

 

Suometar N:o 50, 9. 12. 1862

Pitäjän-makasiineista 2).

Edellisessä olen tarkoittanut näyttää Suomen ilmapiirin ja elatus-keinojen nykyaikaisen luonteen suhtaista yleistä pitäjän-makasiinien tarpeellisuutta; seuraavassa taasen tarkoitan näyttää niiden käytöllistä laatua ja erinäisiä tapauksia, niissä paikoissa ja katsannossa pitäjän-makasiineista on hyötyä, missä ei. Tuota asiaa ajaessani suureksi osaksi perustaudun kokemukseen oman asuma-pitäjäni alalla, jossa jonku vuosikymmenen ajalla on näyttänyt monikirjavuuttakin ja viimeisillä vuosikymmenillä kulkenut semmoista suuntaa, että se ehkä suunreksi osaksi kelvannee seurattavaksii yleiseksi esikuvaksi.

Noin kolmekymmentä vuotta takaperin Janakkalan emä-pitäjän lainamakasint oli vähävarainen ja pidettiin ulkona lainaajoilla piteimpiä aikoja yhtämittaa, joten hyvinäkin vuosina ei makasiiniin jäänyt säästöä katovuoden varaksi; siten makasiinista ei ollut mitään katovuoden apua. Pitäjässä myös useoilla, mutta erittäin kolmella yksityisellä oli useoita kymmeniä tynnyriä ruisviljaa lainaamisen varaksi, jotka myös oli hyvvuosina jotenkin ulkona. – Erittäin on merkittävä kuin vuonna 1834 tuli kova katovuosi, jolloin rukiit nousi yht’äkkiä hinnassa — silloin mainitut eräät yksityiset vaativat jyvä-saatavansa ulos; jos ei ollut jyvissä maksoa, niin rahassa eli velkakirjan sisällä-pito uudistamalla muutetiin rahasummaksi. Se kävi niin että niistä rukiista kuin lainanantajat jonku vuoden ennen oli ostaneet 8 riksillä tynnyrin ja ottaneet kolme ja neljä kappaa kasvoja vuodelta, vaativat hintaa maan makson mukaan l6 ja 17 riksiä tynnyriltä, se tahtoo sanoa: pääomasta kaksi vertaa minkä itse oli maksaneet. Pitäjän-makasiinista velaksi saanneet eivät tulleet niin kovaan välikäteen: ne saivat pitkittää päävelan maksoa parempiin vuosiin asti alku peräisessä luonnossa. Sitte kuin mainitun katovuoden perään tuli viljasempia vuosia, ruvettiin pitäjän-makasiini-lainoja paremmin vaatimaan sisään vuodesta vuoteen, paitti mitä erinäiset tapaukset antoivat syytä lainan pilkittämiseen. Vuosivuodelta makasiinin varat eneni ja lainaamisen aika ruvettiin rajoittamaan suven päälle, jottei lainaajat tarvinneet suurta lainan ottamista uutiseen päästäksensä, eikä niinmuodoin makasiini houkutellut isoon velkaan. Sitte rupesi makasiiini-varat ulottumaan anojoille tarvittav ,,suvivuona", jolloin semmoiset, joille lainaa taisi uskoa, eivät enään syömisen puutteen tähden tarvinneet hätääntyä elukoitansa eli muuta omaisuuttansa polkuhinnasta myymään, eikä sivukeinoon, susien, tervan polttoon, niiden kauppakuljetukseen, rahdin tekoon j. n. e. ryhtymään ja maaviljelyskeinoansa, niin-kuin heinäntekoa uutisen jälkeen, jättämään, joka silloin oli tapana kuin makasiini lainat pidettiin monet vuodet yhtämittaa sisään vaatimata eli liika aikaseen annettu laina, jotta tuli syödyksi ennen suvi-kiirutta, tai makasiini-varat ei ulottuneet antaa anojoille tarvittavaa ,,suvimuonaa". Sikäli kuin makasini-varat rupesi ulottumaan tarpeen mukaisesti, yksityisten lainaajain varat vähemmin kasvoi ja täytyivät vähentää lainavarana olevaa jyvä-paljouttansa.

Janakkalan emä-seurakunnan makasiinin tilinteko päättyy l:nen päivä heinäkuuta, vuodesta vuoteen; nykyänsä käsillä oleva kirja joka ulottuu 16 vuotta näyttää lainaus-seikat, sisässä olon ja sisällön seuraavalla tavalla:

(taulukko puuttuu)

Ylhäällä olevasta tilinteon summain otteesta nähdään 16 vuotena tilinteon päivänä, 1 päivä heinäkuuta, olleen säästöä edellisiltä vuosilta rukiita 2,4198 tynnyriä 14 kappaa ja ulkona olleen vanhoja lainoja 465 tynnyriä 25½ kappaa ja syksyllä siemeneksi eli keväillä syötäväksi lainattu 4,132 tynnyriä 7 kappaa, yhteensä lainana ollut 4,598 tynnyriä 2 ½ kappaa, jotka vuotuista kasvua, kolmen kapan jälkeen tynnyriltä, tekee 459 tynnyriä 24 kappaa. Siis koko jyvästö-summasta, 7,090 tynnyristä 16½ kap., kasvoa seitsemättä prosenttia. Tästä näkyy että, vaikka katovuosien varana on ollut ylitse kolmannen osan jyvä varastoa, on kuitenkin tuottanut korkoa vähän enempi kuin rahalaina, sekä ollut jotenkin ulottuva katovuotten varaksi. Menneen vuoden 1861 vuositulo oli mainitulla kuudentoista vuoden ajalla kaikista kehnompi Janakkalassa; kuitenkin ulottui viime keväänäkin jotenkin pitäjän syötäväksi suvi-elannoksi, ja hyvään tarpeeseen. Kuin vanhaa säästöä semmoinen summa, 502 tynnyriä rukilta olisi tarvinnut ostaa vierasta viljaa, seitsemän ruplan hinnalla tynnyri, olisi mennyt pitäjästä 3500 ruplaa ja siihen rahti tykö; sitä summaa ei olisi juuri helppo saada kokoon, jota makasinin tähden ei tarvittu, eitä lopullisesti ole niin rasittava kuin makasiini täytetään parempina viljavuosina. Se mitä makasiini ei voinut vasta-mainitulla ajalla täyttää, oli viimesyksyisen siemenen tarvet. Olisi sekin kohta kukatiesi tainnut olla parempi, jos olisi viime-aikain kokemus opettanut siten että olisi säästetty edellisillä vuosina kasvaneita makasiini-varoja. Mutta kuin ei ole ollut puutetta pariin kymmeneen vuoteen, niin makasiinin varoja on käytetty vuotuiseksi lasten opettajan palkaksi ja moniin muihin yhteisiin pitäjän tarpeisiin. Sitte kuin saadaan niin hyvää viljaa että taidetaan siementä varten panna erinäiseen laariin, niinkuin on aivottu, ehkä sekin kohta joksikuksi osaksi paranee. Kasvojen makso, kolme kappaa tynnyriltä eli 10 prosenttia, on kallis lainaksi saadussa luonnossa; mutta raha-arvon katsannossa se ylimiten, siten että etenki niinä vuosina kuin isommat summat on lainattu, on keväillä rukiit olleet kalliita, ja niinä syksyinä kuin isommat osat veloista on lopullisesti maksettu, on useinki olleet halvempia yhtä ruplaa tynnyriä päälle. Niinipä se ehkä käypi viime-keväänäkin otetun lainan kanssa, joka ensi katsannossa näyttäiksen raskaammalta kuin rahal-aina. Esierkiksi: viimes keväänä Janakkalassa maksoi lainanantamisen aikana rukiit 7 ruplaa tynnyri: olisiko joku ostanut lainatulla rahalla tynnyrin rukiita, joka vasta maksettaisi kolmen vuoden päästä, se veisi korkoa 6 prosentin jälkeen kolmen vuoden ajaalla l rupla 26 kop., jotta summa nousisi maksettaissa 8 ruplaan 26 kop. Olisiko myös joku lainannut makasiinista tynnyrin rukiita, joka myös maksettaisi kolmen vuoden päästä, ja tänä vuonna ostaisi kasvot, kolme kappaa, joista maksaisi 80 kop., tulevana vuotena samote; se tekis 1 rupla 60 kop. Kolmantena vuotena ostaisi tynnyrin kolme kappaa rukiita, kuuden ruplan jälkeen tynnyri, jotka tekisi edellisten vuotten kasvojen kanssa yhteensä 8 ruplaa 20 kop. eli samoille paikoille kuin rahalainakin. Voipihan siitäkin olla jotenkin vakuutettu, ettei rukiit paikkakunnalla monia vuosia nykyisessä korkiassa hinnassa pysy. Rahalainat, joita syömisen ostoon maaviljeliöiltä otetaan, tavallisesti maksetaan hyvinä viljavuosina, jolloin on myytävää, mistä rahaa saadaan, ehta se hintansa vuoksi helppoakin on, niin ei raha-lainan ottajalla ole kykyä raha-velkaansa joku kuukauden päästä maksaa, vähällä korolla päästäksensä, eikä myös tavarastansa saa sitä hintaakaan luin varalliset. Onko niinkin, että makasiini-laina joskus vuosien luonnon käypi maksajoille tavallista rahalainaa rastaammaksi — niin se käypi joskus rahalla ostajanki. Esim. viime talvena moniailla oli rahaa omastakaa, jolla olisi saanut ostaa rukiita 5 ruplaa tynnyrin varsin naapurista, multa säästi ostonsa kevään ja vielä suvenki päälle, ajatellen: syksyllä oli hyvät oraat. suen päälle ehkä vilja halpenee, kuin näyttää hyvä vuosi tuleman, viimein kävi niin että täytyi maksaa 8 ruplaa tynnyriltä ja vielä lisäksi hakee monia penikulmia.

Lainain sisään-saamisesta Janakkalassa ei ole ollut mitään mainittavia resloja makasiinihallituksella. Senatin antama omituinen ryöstö oikeus vaikuttaa asiat suoraltansa selväksi; ilman semmoista oikeutta taitasi olla vailea resloja välttää.

(Jatketaan)

2) jatkos 48 n:roon

 

Suometar N:o 51, 12. 12. 1862

Pitäjän-makasiineista 3).

Kuin kokemus on näyttänyt Janakkalan emä-seurakunnassa suuremmaksi osaksi makasiinin täyttäneen tarkoituksensa viime parinkymmenen vuoden ajalla, lienee se monessa muussakin pitäjässä samoin tehnyt. Miehiähän lienee muuallakin, ja kokemus opettanut yhteisiä asioita hoitamaan, eli voipihan se saman tehdä kuin oikeen hoidetaan ja miehiä vasta syntyä eli yhteishengessä virkistyä, jos vielä ei olisikaan! Eikö niin? Onko pitäjät niin miehettömiä (kylät kivettömiä) nykyisin ja edelleen, että pitäjän-makasiinit (siinä tapauksessa kuin ne näkyy tarpeellisiksi) käytetään ja hoidetaan huonosti ja siitä syystä eivät vastaa tarkoitustansa eli ovat vielä vahinkollisiakin; siitä eli niitä sopinee sanoa: Kai ne yhtä huonosti kaikki muutkin tarpeelliset yhteiset asiansa hoitavat! Kyllä sitä valitettavasti on kuultu ja nähty kuinka huonosti moniaissa pitäjissä on käynyt rahakassain niinkuin makasiinien kanssakin — ja semmoisella hoidolla voipi yksi (raha-laji) mennä tahi kaksikin. Jos makasiini-varat muutettaisi rahaksi, joka useoissa pitäissä nousisi moniin tuhansiin rupliin, olisi monissakin pitäissa (maalla) kysymys, kuka uskaltaisi semmoista kassaa ottaa tallettaaksensa ja hoitaaksensa, jossa suurin osa omaisuudesta vaatisi olla kulkevissa koronkantavissa seteleissä, jotta niissä olisi mahdotonta, katovuotten kohdatessa, saada muutettaa käyväksi rahaksi ja lyhyt-aikaiseksi velan antamiseksi, pienissä osissa. Tästäkin jo, paitsi muuta, mitä olen ladellut, tulen seuraavaan loppupäätteeseen: elköön Suomessa nykyänsä yleisesti muutettako pitäjän-makasiineja rahaksi, vaan pidettäköön niissä pitäissä makasiinit voimassa, joissa jyviä vaihetellaan, toisin vuosin ostetaan muualta tuotua viljaa ja toisin vuosin myydään muualle isolla hinnan tappiolla, jos lainaus on niin tapana siemeneksi ja suvielannoksi että tuottaa kasvoa koko varapaljoudesta niin paljon kuin korkoa kantavat kulkevat setelitkin. Pantakoon myös pitäjän-makasiinia toimeen ja voimaan niissä pitäissä, joissa huonoina vuosina joku osa maaviljeliöitä hätäyntyy suvielannoksi elukoitansa eli muita kapineitansa polkuhinnasta myymään eli kiiruumpana maamiljelystyö-aikoina sivukeinoilla suvieläkettänsä toimittamaan ja niin-kuin esimerkiksi heinäntekoansa uutisen jälkeen sysäämään, eli yksityiset lainaajat kalliina vuosina vaativat entisiä jyvä-lainoja ulos tai korkeaan hintaan raha-summaksi muuttamaan. Niissä pitäissä taasen, joissa aina ostetaan muiden paikkakuntain viljaa, ei ole pitäjän-makasiineista hyötyä. Niissä pitäissä, kuin makasiinit on oikein hoidettu, joissa ei mene siemeneksi ja suvielannoksi niin paljoa lainaksi että tuottaisi koko makasiini varapaljoudesta niin suurta korkoa kuin kulkevat korkoa kantavat setelit, joita mielin määrin voipi aina täydestä arvosta rahaksi muuttaa, vähennettäköön rahaksi muuttamalla eli muihin tarpeisiin käyttämällä, siihen määrään että tuottaa joltisen koron — parempi lieneekin varat kahtena eri laatuna. Jos sitte makasiini ei enään hallitusta kannattaisi, muutettakoon rahaksi. Niissä pitäissä, joissa ei ole makasiinia alussa eikä näytä sen tarpeeseen olevan erityistä syytä, elköön sitä alkuunkaan toimitettako, eikä semmoisia pitäjiä pakotettako makasiinia voimaan panemaan. Se taasen että makasiinit ensi alussa eli niin kauvan kuin kerkiävät kasvaa tarpeen täyttävän suuriksi ei täytä tarkoitustansa, elköön peräyttäkö makasiini-laitoksesta eli edespäin voimassa pitämisestä; kaikilla on synnytyskipunsa. Eli onko joissakuissa pitäissä makasiinit huonon hoidon vuoksi olleet tarkoituksensa täyttämättömiä, elköön niitä sentähden rahaksi muutettako; rahain kanssa saattaisi myös huonosti käydä, parannettakoon vaan hoitoa. Ajateltakoon myös edeltäkäsin jos makasiini-varat muutettaisi rahaksi, jos senjälkeen ilmestyisi monia haittoja, jotka makasiinin vaikutus on poistanut.

Toivotaanko pitäjän-makasiiniä vastaamaan tarkoitustansa, pidettäköön lainausajalla ja ulosvastimisessa vissi rajoitus. Esim. annettakoon lainaa siemeneksi ja sitämyöden suvielannoksi suven päälle mitä vähemmin on makasiinissa varaa, ettei lainaajat syö lainaksi saatua ennen kiiruumpaa maaviljelystyö-aikaa. Elköön niistäkään makasiineista, joissa on suuret varat, kasvojen ahneuksella, lainattako pitkin vuotta, muuta kuin maan siemeneksi ja suvielannoksi — ainoastansa katovuosina varemmin sikäli että varat uutiseen ja syys-siemeneksi ulottuu. Lainat vaadittakoon ylipäätänsä sisään vuodesta vuoteen, erittäin sitä tyystemmin jota vähemmin on makasiinissa varoja; — ainoastansa katovuosina ja joskus eräille erinäisten satunnoiden tähden, joko osiksi eli koko velan maksoa pitkitettäköön. Jos ei järjestystä lainauksen ja ulos-vaatimisen kanssa pidetä, ei voi makasiinit täyttää tarkoitustansa; mutta järjestystä raha-varainki kanssa tarvitaan, ei niissäkän voi hyötyä olla, jos ei seurata asian luonnollisia vaatimuksia. Velttous, kunnottomuus, oman voiton pyyntö, vale ja vääryys pilaavat asian toisessa kuin molemmissakin.

Onko syytä sanoa: ,,yksi otti Hämeessä pitäjän makasiinista lainaksi 6 tynnyriä rukiita, josta 30 ruplan lainasta tulee hän maksamaan korkoa 22 ruplaa 80 kopeekkaa," eli ,,lainamakasiini autti talollisen pois tilastansa siten että lainasi aluksi 10 tynnyriä" tai ,,Kesälahdessa laina-makasiinissa olisi pitänyt löytyä 1,500 tynnyriä jyviä, vaan nyt kuin katovuosi tuli ja jyviä oikeen olisi tarvittu, siellä ei tainnut löytyäkkään kuin pari tynnyriä ohria". Mutta kuin ei kuitenkaan yleensä niin ole laita että tuosta päättää: ,,laina-makasiinit on kelvottomat ja pahentavaiset" — olisi yhtä jos sanottaisi: aikakirjat näyttää Turun kaupungin niin ja niin monta kertaa palaneen — ei sille asemalle enään saata raketa semmoisia huoneita, joissa tarvitaan viljellä valkeeta; kuin valkeeta viljeltäisi, se polttaisi kaikki tuhaksi, eli: Uudella maalla on veteen hukkunut purjehtioita ajanpitkään, siellä on vedet vaarallisia, ei niihin pidä kenenkään purjehtimaan menemän kuolemaansa hakemaan, tai: siinä ja siinä pitäjässä oli iso kirkon kassa, kirkkovärti pani vähittäisin rahoja omiin tarpeisiinsa ja lainasi tuhlareille — viimein kuin tarvittiin rahoja yhteisiin pitäjän tarpeisiin, ei ollutkaan kassassa mitään eitä uskonut kukaan kirkkovärtille antaa lainaksi, ruvettiin vaatimaan oikeudella ulos, joka viimein kävi niin että kirkkovärtin meni talo ja irtain omaisuus ja pitäjä tuli suureen vahinkoon, kuin oli lainattu kirkon varoja semmoisille, joista osa oli paennut paikkakunnilta ja toisia oli paikoillakin, mutta niillä ei löytynytkään omaisuutta — semmoisissa pitäissä on raha-kassat kelvottomat enään voimassa pitää, jotka juuri kuin pitäjässä oli suuri rahan tarvet ei rahaa löytynytkään; jos ei kassaa olisi ollut, kirkkovärtinkään talo ja irtain ei olisi mennyt eikä huolimattomat ja ylivarainsa saaneet olisi paenneet maankulkeuteen.

Vastakerrotuista vertauslauseista lienee huomattava ettei sillä ole joku erityinen seikka kokonaisuudessansa kelvottomaksi ja hävitettäväksi tuomittava, jos joku yksityinen tapaus, joka on seuraus huonosta käytöksestä, näyttää vahingolliselta ja kelvottomalta; päätös on tehtävä asian perinpohjaiselta kannalta katsoen kokonaisuudessa, voipiko se olla hyödyllinen, jos se niin hyvin käytetään kuin sekin vaatisi käyttää jota aivotaan sijaiseksi.

Syvempi kokemuksen puute näyttää saattavan Suomen tiedemiehet monioissa seikoissa talvimaan pukeumaan kesämaiden kaavaan — vaikka suureksi osaksi kumpaisissakin on erinäisiä vaatimuksia.

Maamies.

3) Jatko ja loppu 43 ja 50 n:roihin

Lähde: ((Suometar)) 2.12.1862, 9.12.1862 ja 12.12.1862