Pisareita

Pisareita.

Kirjoittanut Lauri Soini


Salomaalla sammalesta
Henki tuores henkäeli,
Utu untelo yleni
Kevätpäivän paistaessa.
Utu tuores tuoksahteli
Pyrkien yhä ylemmä;
Läksi pilvyenä piennä
Ilmankantta kaartamahan.
Pirskutteli pilvi pieni
Tullut synkältä salolta
Pienosia pisareita,
Vihmeheisiä vetosen.
Pienosista pisareista
Toiset lehdille lehahti,
Kuhahteli kukkasille,
Niillä hetken heiluellen
Lailla helmen hopeaisen,
Kunnes idän irju viima
Kukan nuppua nujersi,
Vartta väänteli väkisten,
Puotti pienosen pisaran,
Uuvutteli unholahan.
Pisareista pienosista
Toiset tulla tuiskahteli
Läikkyville lainehille,
Selän siintävän vesille,
Sinne peittyen peräti.
Toiset tuulen työntäminä
Vaapsahtivat vuoristolle,
Siellä uupuivat ijäksi
Kovan kallion kolohon.
Mutta muutamat putosi
Kostukkeeksi kynnöksille,
Vainioille vihrehille,
Niittylöille nääntyville.
Jospa joutuisi jokainen
Pienen pienikin pisara
Kostukkeeksi kynnökselle,
Kylvetylle kunnakselle! –
Silloin siintävä, sorea
Kukka kaunis kasuaisi,
Vilja viihtyisi vihanta
Suomen suurilla saloilla,
Syänmailla synkeillä.


Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.