Pisareita

Pisareita. Kirjoittanut Lauri Soini

Salomaalla sammalesta

Henki tuores henkäeli,

Utu untelo yleni

Kevätpäivän paistaessa.

Utu tuores tuoksahteli

Pyrkien yhä ylemmä;

Läksi pilvyenä piennä

Ilmankantta kaartamahan.

Pirskutteli pilvi pieni

Tullut synkältä salolta

Pienosia pisareita,

Vihmeheisiä vetosen.

Pienosista pisareista

Toiset lehdille lehahti,

Kuhahteli kukkasille,

Niillä hetken heiluellen

Lailla helmen hopeaisen,

Kunnes idän irju viima

Kukan nuppua nujersi,

Vartta väänteli väkisten,

Puotti pienosen pisaran,

Uuvutteli unholahan.

Pisareista pienosista

Toiset tulla tuiskahteli

Läikkyville lainehille,

Selän siintävän vesille,

Sinne peittyen peräti.

Toiset tuulen työntäminä

Vaapsahtivat vuoristolle,

Siellä uupuivat ijäksi

Kovan kallion kolohon.

Mutta muutamat putosi

Kostukkeeksi kynnöksille,

Vainioille vihrehille,

Niittylöille nääntyville.

Jospa joutuisi jokainen

Pienen pienikin pisara

Kostukkeeksi kynnökselle,

Kylvetylle kunnakselle! –

Silloin siintävä, sorea

Kukka kaunis kasuaisi,

Vilja viihtyisi vihanta

Suomen suurilla saloilla,

Syänmailla synkeillä.

Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.