Pirstaleita

Pirstaleita. Kirjoittanut Viktor Rydberg

Elon aamu-unelmoista

huvipurtta hän veisti vain,

mi siintoselkiä ko’ista

hänet veis yli ulappain.

Hän kiirehtää koki työtään,

näet aallot tullessaan

ne viestejä hälle myötään

toi kaukaisen ihmemaan.

Ja joskus kangastus loitto

satusaaria nähdä toi,

ja kuin henkienjuhlista soitto

siniaalloilla huminoi.

Hän keinuakseen jo käkee

yli rytmisten aaltojen,

mut meren ja maan hän näkee

nyt vallassa leimausten.

Ovat tummina taivaan kulmat,

ja kaukaa kuulla voi,

kuink’ kohisee äänet julmat

ja aseet kalskien soi.

Jo synkät rintamat yhtyi,

kävi myrskynä kautta maan,

ja ne kaunista lippua ryhtyi

ja jaloa tallaamaan.

Hän heitti, vaikka surren,

kun hetki vaati niin,

vain onnen ohjiin purren

ja aaltoihin kuohuviin.

Ja lähti vaaran koittoon

pois tyrskyhyn taistelon,

mi vuoroin kääntyi voittoon,

toi vuoroin tappion. –

Nyt illalla taisto on laannut,

ja merta hän katsoo taas,

hän on rintahan haavoja saanut,

hänen rantaansa myrsky laas.

Hämy laskevi taivaanrantaan,

käy tummuvat aallot veen,

ja silloin tällöin santaan

ne heittää pirstaleen

Hänen aamu-unelmoistaan

ja pursiraukastaan,

miss’ siintoselkiä ko’istaan

ois lähtenyt purjehtimaan.

Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.