Pirstaleita.

Kirjoittanut Viktor Rydberg


Elon aamu-unelmoista
huvipurtta hän veisti vain,
mi siintoselkiä ko’ista
hänet veis yli ulappain.
Hän kiirehtää koki työtään,
näet aallot tullessaan
ne viestejä hälle myötään
toi kaukaisen ihmemaan.
Ja joskus kangastus loitto
satusaaria nähdä toi,
ja kuin henkienjuhlista soitto
siniaalloilla huminoi.
Hän keinuakseen jo käkee
yli rytmisten aaltojen,
mut meren ja maan hän näkee
nyt vallassa leimausten.
Ovat tummina taivaan kulmat,
ja kaukaa kuulla voi,
kuink’ kohisee äänet julmat
ja aseet kalskien soi.
Jo synkät rintamat yhtyi,
kävi myrskynä kautta maan,
ja ne kaunista lippua ryhtyi
ja jaloa tallaamaan.
Hän heitti, vaikka surren,
kun hetki vaati niin,
vain onnen ohjiin purren
ja aaltoihin kuohuviin.
Ja lähti vaaran koittoon
pois tyrskyhyn taistelon,
mi vuoroin kääntyi voittoon,
toi vuoroin tappion. –
Nyt illalla taisto on laannut,
ja merta hän katsoo taas,
hän on rintahan haavoja saanut,
hänen rantaansa myrsky laas.
Hämy laskevi taivaanrantaan,
käy tummuvat aallot veen,
ja silloin tällöin santaan
ne heittää pirstaleen
Hänen aamu-unelmoistaan
ja pursiraukastaan,
miss’ siintoselkiä ko’istaan
ois lähtenyt purjehtimaan.


Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.