Pilvivaunut tuovat lapset heidän entiselle onkipaikalleen

Pilvivaunut tuovat lapset heidän entiselle onkipaikalleen.

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Mut juuri samaan aikaan pilvivaunut
ne saapui ihmeellisen niemen nenään,
humahdus vain – ja huomasivat lapset,
etteivät vaunuissa he olleet enään.
Nenässä ihmeellisen niemen silloin
he oivalsivat olevansa kahden,
mut poukaman sen viereen kaartuvaisen
he tunsi poukamaksi Hiienlahden.
Samassa haihtunutkin kaikkialta
taas äskeinen jo oli lumo kumma,
alemma laskenut ol’ aurinkoinen,
ja usviss’ oli vetten kalvo tumma.
Mut sitä suloisempi, tuttavampi
kotoinen kaikkialla oli tenho,
ja paikoillansa lahden poukamassa
odotti lapsosia oma venho.
Ja venhon pohjalta nyt tuota pikaa
kalansa lapset konttiin kokoavat;
ja venehessä lähtövalmihina
myös onkisiimain kietomat on vavat.


Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.