Pilvivaunuissa avaruuden halki

Pilvivaunuissa avaruuden halki. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Nyt lapset kiitti, vaunuihin he nousi,

ja jännittävä edess’ oli hetki,

kun kautta avaruuksien koht’ ylhäin

jo alkoi ihmeellinen ilmaretki.

Jyrähti vaunuin vyöryessä taivas,

vavahti valtavasti ilmain pielet,

ja orhein kavioitten kapsehesta

idästä länteen lensi tulikielet.

Ja saaressa myös siinä, jossa kasvoi

kuustoista kukkivaista pihlajata,

nyt katsoi isä, äiti ynnä mirri,

kuin salamoitsi ylhä ilmain rata.

He näki vaunut valtavat, ja niiden

jyrinän myöskin selvästi he kuuli,

ei tienneet ajavan niiss’ Yrjön, Lailan,

vaan ukkosen he jylisevän luuli.

Ja raivotessa rajuilman moisen

jo tunki heidän sydämeensä pelko.

He tuumi: »Ellei lapset pian palaa,

on kohta heistä otettava selko.»

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.