Pikku runoja
| Pikku runoja. Kirjoittanut Johan Herman Wessel |
| Suom. Aarni Kouta. |
I.
muokkaa- Kell’ ei uskallusta juoda,
- sille mahtia ei suoda
- myöskään mitään suurta luoda,
- jok’ ei vetenä pois vuoda.
II.
muokkaa- Kuoro.
- Kehnon lääkkeen lemmenpiinaan
- löytää mies, mi turvaa viinaan;
- milloin vain nuo yhteen suli,
- silloin aina kasvoi tuli;
- yhteen taas jos sama pesä
- liitti nuo, niin puhkes kesä,
- jonka hellettä kait sietää
- harvat voi, sen kaikki tietää.
III.
muokkaa- Juon tilkan enkä tunne haittaa,
- jos suinkin vain tuo tilkka maittaa;
- ja samaten jos joka aimo
- mies tekisi ja viisas vaimo,
- niin hölynpölyn roskaan, moskaan
- he eivät takertuisi koskaan.
- Jos mielijohteen joskus saisin,
- (jot’ en kait saa) ma että naisin,
- niin avull’ ikipöhnän mäkeen
- ma loisin kotirauhan takeen. –
- Mut vuoksi tämän mielijohteen
- mun naamani sai häpeenhohteen.
IV.
muokkaa- Veli hyvä!
- Sitten vasta
- kaulaa kasta,
- konsa syvä
- jano sull’ on.
- Jälleen maistaa
- voit, kun paistaa
- pohja pullon.
V.
muokkaa- Kieltäymys! hyve viisaiden tuo,
- elon myöhään iltaan mi riemuja suo,
- tosin sitkeitä, mut ylen viihtyviä!
- Sadatella et mua kovin saa kipeästi,
- elon kernaammin kun lyhyen ripeästi
- elän nauttien riemuja kiihtyviä.
VI.
muokkaa- Kieltäymys tykö Herran vie mun!
- Mut kieltäymättä saan suuremman riemun;
- siks kait parempaakaan kun saanut en tietää
- yhä vain hyvin jälkimmäistä voin sietää.
Lähde: Maailman lyriikkaa: runosuomennoksia. 1922. Aarni Kouta. Otava, Helsinki.