Pikku Kain apulaiset
Pikku Kain apulaiset. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Pien’ Kai kun tuvan rakentaa,
- hän apulaista monta saa:
- Pien’ hiiri hirret kantaa
- ja neuvot oivat antaa.
- Kai sitten seinät nostattaa,
- tää työ on hälle mieluisaa.
- Kun nostaa kurkihirren,
- niin peippo veisaa virren.
- Kas, Kai hän höylää, vasaroi
- niin että metsän kaiku soi,
- ja kertoo pellonpaulat,
- ja tikka takoo naulat.
- Hän höylää laen, lattian,
- saa seinään sievän ikkunan.
- Tuo muurahainen korren,
- saa siitä kattoon orren.
- Ja Kai hän seikan tuonkin ties:
- on tehtävä myös kotilies,
- vaan kenpä muurariksi?
- Pien’ pääsky pyrkii siksi.
- Niin tallatahan rantahan
- tie valkoisehen santahan.
- Sen tallaa totta vainen
- pien’ koppakuoriainen.
- Saa tupa valmihiksi niin,
- ja tie on lyhyt naapuriin,
- tuon kartanolle Näkin
- ja sievän västäräkin.
- Kain apuna miks lienevät
- nää luomakunnan pienimmät?
- Sen seikan, ah, jo arvaan:
- Kai hyv’ on heille varmaan.
1921.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.