Pikku Elsa
Pikku Elsa. Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- »Ällös itke, isä armas,
- Enkel’ ihanainen
- Äidin hiljaa ylös viepi;
- Puku loistavainen
- Siellä annetahan, kannel
- Kultainen ja uusi
- Virsi kaikuu – äiti, siell’ on
- Kaunis joulukuusi.»
- Siten lausui pikku Elsa
- Äidin vuotehella,
- Pyyhkieli kyyneleitä
- Pikku kätösellä.
- Mutta murhe katkerampi
- Isän mielen voitti:
- Turhaanpa hän kyyneleitä
- Pidätellä koitti.
- »Etpä isä, eikä äiti
- Tiedä eikä kuule:
- Äidin rakas Vapahtaja
- Vie, kun emme luule.
- Oi! Hän laskee loistavasta
- Alas taivahasta,
- Kantaaksensa helmassansa
- Äidin maailmasta.»
- Autuaasti hymyellen
- Kuuli sairas näitä,
- Mutta isän sydämmellen
- Laski talven jäitä.
- Pieni Elsa ennusteli
- Oikein. – Äiti kuoli:
- Suru mielet anasteli,
- Rinnat täytti huoli.
- Mutta kaihon kaikkialla
- Vallitessa:»Saamme,»
- Sanoo Elsa, »vielä nähdä
- Äiti vainajaamme.
- Sillä lausahtipa äiti:
- Taivahassa kerran
- Kohtaamme, jos hyvin teette,
- Käytte teitä Herran!»
- Isä pyyhki kyynelensä,
- Antoi Elsan suuta:
- »Rakas lapsi, kiitos Herran,
- Eipä tämä muuta –
- Pieni ero – lyhyt aika;
- Ehkä Isä korjaa
- Murheellisen majoihinsa,
- Eloon kuolon orjaa.»
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.