Pijain Keviämielisys

Pijain Keviämielisys.

Kirjoittanut Carl Helenius


Kusa kaunis kankarelle
Juhan jalon Morsian,
Näki Mikon Naapurille
Annillensa antavan
Kaula Liinan liehuvaisen
Silkin suuren sinisen,
Tunsi tuosta tykönänsä
Närkästyksen nousivan
Parkuin puhui Juhallensa
Mikon Mäelle ulhian
Tuoneen Turun Markinoilta
Kihkan kauniin korian,
Että Anni asukkailta
Paikkakunnan Pitäjän,
Porommaksi Piikaisista
Kyllä kohta kuttutaan.
Juha jalo ihmetteli
Pijan paran turhuutta,
Kaisatansa kaunisteli
Tahtoen häntä taivuttaa
Haluansa hyljämähän
Turhudesta toimella,
Eipä tätä tahtoneetkan
Kaisan korvat kuulella;
Lakin korian käski kohta
Jussin Jouluks’ ostamaan.
Juha puhui puutoksista
Rahan ratki runsaman
Lupais vähän vähäisestä
Tavarasta tasaavan.
Kaija kohta kiukkuisesti
Sylki, sortti, solvaisi,
Käski mennä kiiremmästi
Ettei enään tulisi
Naimaan Kaijaa kankarelle
Kaunin Pijan Pitäjän.
Jussi sanoi julkisesti,
Tätä minä toivotin
Koska kuulin kamalasti
Mitä mualle puhuttiin,
Kaijastani kankarelta
Paavon Pirjän pirtissä
Juha meni menoansa
Pojes Kaijan kammiosta
Eikä enään takahansa
Kertaa katton’ kujasta.
Kaija kohta katumahan
Rupeis ratki tyhmyttänsä,
Juoksi kylään kahtomahan
Sinne tänne Sulhaistansa,
Näki Juhan Naapurissa
Kahden pijan keskellä
Arkki Virttä veisaamassa
Hyvin heljäll’ äänellä:
”Meidän tulee molempain
”Jumalata rukoill’ ain
”Ett’ me oikiaan aikahan
”Mensim’ avio aittahan.
Kaija tätä kuulusteli,
Sytämmensä surulla,
Oven kautta kurkisteli
Sanoi sieltä itkulla:
Juha kulta tule tänne
Älä ole ynsiä,
Kaisas tykö täältä käännä
Älä ole ylpiä.
Empä enään paikastani,
Vastais Juha vihassa
Lähde, Luovu Maijastani
Kuin on nyttä kihlassa.

Kaarlo Simon poika,
Kirjoittaja.


Lähde: Turun Viikko-Sanomat 4.12.1824.