Pijain Keviämielisys

Pijain Keviämielisys. Kirjoittanut Carl Helenius

Kusa kaunis kankarelle

Juhan jalon Morsian,

Näki Mikon Naapurille

Annillensa antavan

Kaula Liinan liehuvaisen

Silkin suuren sinisen,

Tunsi tuosta tykönänsä

Närkästyksen nousivan

Parkuin puhui Juhallensa

Mikon Mäelle ulhian

Tuoneen Turun Markinoilta

Kihkan kauniin korian,

Että Anni asukkailta

Paikkakunnan Pitäjän,

Porommaksi Piikaisista

Kyllä kohta kuttutaan.

Juha jalo ihmetteli

Pijan paran turhuutta,

Kaisatansa kaunisteli

Tahtoen häntä taivuttaa

Haluansa hyljämähän

Turhudesta toimella,

Eipä tätä tahtoneetkan

Kaisan korvat kuulella;

Lakin korian käski kohta

Jussin Jouluks’ ostamaan.

Juha puhui puutoksista

Rahan ratki runsaman

Lupais vähän vähäisestä

Tavarasta tasaavan.

Kaija kohta kiukkuisesti

Sylki, sortti, solvaisi,

Käski mennä kiiremmästi

Ettei enään tulisi

Naimaan Kaijaa kankarelle

Kaunin Pijan Pitäjän.

Jussi sanoi julkisesti,

Tätä minä toivotin

Koska kuulin kamalasti

Mitä mualle puhuttiin,

Kaijastani kankarelta

Paavon Pirjän pirtissä

Juha meni menoansa

Pojes Kaijan kammiosta

Eikä enään takahansa

Kertaa katton’ kujasta.

Kaija kohta katumahan

Rupeis ratki tyhmyttänsä,

Juoksi kylään kahtomahan

Sinne tänne Sulhaistansa,

Näki Juhan Naapurissa

Kahden pijan keskellä

Arkki Virttä veisaamassa

Hyvin heljäll’ äänellä:

”Meidän tulee molempain

”Jumalata rukoill’ ain

”Ett’ me oikiaan aikahan

”Mensim’ avio aittahan.

Kaija tätä kuulusteli,

Sytämmensä surulla,

Oven kautta kurkisteli

Sanoi sieltä itkulla:

Juha kulta tule tänne

Älä ole ynsiä,

Kaisas tykö täältä käännä

Älä ole ylpiä.

Empä enään paikastani,

Vastais Juha vihassa

Lähde, Luovu Maijastani

Kuin on nyttä kihlassa.

Kaarlo Simon poika,
Kirjoittaja.

Lähde: Turun Viikko-Sanomat 4.12.1824.