Piispa Johnssonin kuoltua
Piispa Johnssonin kuoltua. Kirjoittanut Kaarle Krohn |
- Miksi, Tuoni, tempasit meiltä miehen
- Rakkahan, rakastavaisen,
- Miksi kaasit, kuolema, keskitiehen
- Jalon, suoran Suomalaisen?
- Miksi, kalma, kylmäsit tulisimman
- Sydämen, sykyttäväisen,
- Miksi poven puhkasit puhtahimman,
- Lämpimän, lähenijäisen?
- Isää hellää itkevi nuorisomme,
- Armasta opettajaansa;
- Kaitsijakseen kaivaten kirkkohomme,
- Tueksensa toivomaansa,
- Suree seurakuntasi paimentansa
- Tunnettua, tunnokasta, –
- Murehtiipi muu koko Suomen kansa
- Kuin emo omoa lasta.
- Touvon toivehet pettivät taasen meitä,
- Hallahan kesken ne kylmäs. –
- Kolkko taivas, paisuvin pilvin peitä,
- Itketä iloton silmäs!
- Ime multa katkerat kyynelehet,
- Kostu tuoreen turpeen alla,
- Riisu koivu kultasi kuihtunehet
- Syys-ajalla atkalalla?
- Talvi tuima, saapuos, sureville
- Yön pitkän pimeän tuoja,
- Kata kumpu korkea nietoksille.
- Lämmintä sydäntä suojaa!
- Henki elää, säilyvi muisto moinen
- Nuorisossa nousnehessa,
- Lempi herää, niin kuni aurinkoinen
- Kevät-aamun auvetessa.
Väinö [Kaarle Krohn].
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.