Pihlajan pidot

Pihlajan pidot. Kirjoittanut Immi Hellén

On pihlaja kotimme

       porraspäässä.

Se kukki niin valkeena

       kevätsäässä.

Punamarjoja kantoi se

       syksyn tullen.

– Oi, ystävä, ne minä

       säästän sullen.

Pois kantoi jo pääskyn

       ja peipon siipi.

Syysmyrsky jo pihlajan

       lehdet riipi.

Ei anna se myrskylle

       marjojansa.

Se oottavi tuikkua,

       armastansa.

Se saapuukin varmaan

       jo joulukuussa,

ja silloin on pidot

       pihlajapuussa.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.