Pihlajan juurella.

Kirjoittanut Lauri Soini


Hennot oksat on pihlajassa
kukkivassa,
tuoksuisassa.
Pihlajan oksia lämmin tuuli
hiljallensa häilyttää.
Pihlaja päivän paistellessa,
suloisessa
loistellessa
kukistansa tuoksujansa
toisiin kukkiin tuoksuttaa.
***
Pihlajan kukkia ihanampi
loistoisampi,
tuoksuvampi
on minun kultani hienohuuli.
Häntä mä koitan säilyttää.
Istuen pihlajan vieremillä,
lempivillä
silmäyksillä
koen hänen kylmään rintahansa
tunnetulvaani juoksuttaa.

1899.


Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.