Pietarin reisu.

Kirjoittanut Jaakko Räikkönen


Pietarin Lehdestä lainaamme seuraavan taitavasti sepitetyn laulun:

Pietarin reisu.

muokkaa
Pietariin mä kerran läksin
   Kotoain pois edemmäksi.
Pääsin tielle lesken yötä.
   Nälkä tuli, tahdoin syödä;
Hartsonaan* mun täytyi mennä;
   Siell’ ol’ mulla tuttu ämmä.
Kohta huusin: ”Ämmä auta!
   Niin oon nälkäinen kuin nauta”.
Ämmä siitä lieden luoksi
   Kiirehesti kohta juoksi,
Kantoi kaalin, tuopin vettä,
   Sekä putelin toi mettä,
Palvatun myös liha-palan,
   Savustetun siian jalan,
Vehnä-leipää pari naulaa.
   Söin mä, join mä, kastoin kaulaa.
Ulkoa niin tuli muita
   Tuttavia joitakuita.
Tuosta alkoi leikki uusi:
   Ne nyt saaju-vettä huusi,
Kutsuivat mun, tuttavansa
   Harvoin nähdyn, juomaan kanssaan.
”Ilkeä mun ilman juoda”.
   Arvelin, ja käskin tuoda.
Ämmä mulle viinat kantoi,
   Pullot viinur-Vilho antoi.
Ystäviäin pyysin juomaan,
   Toista käskin Vilhon tuomaan.
Sitten muutkin vuorollansa:
   Toinen, kolmas, neljäs kanssa,
Viides, kuudes, viimeinenki,
   Kerrallansa joka henki,
Viinoja vaan tarjoili,
   Toisten kanssa kalkutteli. –
Yö näin kului hupaisesti,
   Kunnes kukkarossa kesti;
Sitten vielä lähtö-naukku
   Otettihin aika paukku. –
Lähdetähän ajamahan –,
   Yks’ jo ajoi miehen maahan,
Toinen akselinsa poikki,
   Kolmas kanavassa oikki;
Kaikki meni hiiden lailla,
   Kun ol’ mieli muilla mailla.
Tuonne jäi nyt Laurin takki,
   Tuonne Jussin juhla-takki,
Tuonne Lienan liuhki-kannu**,
   Sekä Katrin kahvi-pannu,
Rattaan pyörä jäi Pekolta,
   Hattu Mattilan Mikolta,
Kaarlelta jäi kaari-kaula,
   Tuomaalla tupakkanaula,
Hannon jätti musta harja.
   Paloiksi men’ rattaan parja,
Jaakko muita kantaa jaksoi,
   Matti hengellänsä maksoi.
Siin’ ol’ hyvä illan vietto,
   Monen miehen mieli-tietto;
Palkka oli pahan-päinen,
   Synnin palkka nähtäväinen.
Nyt sanoopi Pekka, Mikko:
   ”Hartsonan saa viedä hitto,
Enempää en sinne lähde,
   Milloinkaan en ryypyn tähden,
Hyvä ett’ei jäänyt henki,
   Hittohan ois vienyt senki”.

J. Räikkönen.

* s. k. ravintola.

** taale- tai kerma-kannu.


Lähde: Suomalainen Virallinen Lehti 12.5.1874.