Pietari Brahen muistojuhlassa

Pietari Brahen muistojuhlassa. Syyskuun 12 p:nä 1880. Kirjoittanut Wilho Soini

Väisty verho eestä muinaisuuden!

Katso, kansa: Siellä loistossaan

Seisoo mies, mi sulle ajan uuden

Kulmakivet saapui laskemaan,

Kulmakivet, jotk ei horju, kaadu,

Jollei kunto meissä muutu, maadu.

Hänpä tiesi mitä puuttui meiltä,

Mitä kaipas vielä Suomen maa;

Valo puuttui vielä hengen teiltä,

Tähti, joka kansan johdattaa

Tuntoon itsensä ja Jumalansa. –

Hänen kauttaan sai ne Suomen kansa.

Oppi, tiede, sivistyksen voitto

Löysi tiensä näin myös meidän luo,

Rannoilt’ Auran nousi päivän koitto,

Joka siunausta vieläi tuo;

Musat kodin sai ja yhä saa he.

Siitä kunnian saa Pietar Brahe.

Hän se tunsi maamme joka kulman,

Kaupungeita syntyi missä hän

Kulki. Vääryyden hän poisti julman,

Pystyyn nosti kansan nääntyvän.

Suurta toimeen sai tää lemmen taika,

Silloin armas oli ”kreivin aika”.

Kahden vuosisadan hammas suotta

Brahen muistoa on jäytänyt –

Sepä elää tuhannenkin vuotta

Yhtä kirkkaana kuin vielä nyt.

Jalon hengen muisto ajat kestää,

Sillä rakkaus sen unheest’ estää.

Lähde: Hufvudstadsbladet 14.9.1880.