Pietari Brahen juhlassa

Pietari Brahen juhlassa.

Kirjoittanut Antti Törneroos


Pietari Brahen juhlassa Jyväskylässä lausui ylioppilas Häggman seuraavan maisteri Tuokon sepittämän runon:

On ollut aika, jolloin Suomen kansa
Vanhemman veljensä ja johtajansa
Levitti kunniaa yl’ Europan.
Hän verta vuoti eestä suuren Kustaan –
Siin’ uhraava hän seuras kutsumustaan –
Mut tätä teki hän kuin armahan
Veljensä eestä. Hän sai kalleimman,
Jaloimman lahjan veljelt’ taistelustaan.
Tää veli vanhemp’ antoi veljellensä
Sivistyksensä, lemmen sydämensä,
Jaloimman antoi hälle poi’istaan,
Jok’ kunnollansa saatti hengen valon
Valaisemaan kautt’ aution sen salon,
Mis,’ aik’ ol’ öinen vielä vallassaan.
Niin, mikä kallihint’ on päällä maan,
Sen, Suomi, sait sä toimesta sen jalon.
Siis ihme ei, jos mielin, kielin koittaa
Jalointa miestään Suomi kunnioittaa
Pääst’ ajan kaksisata vuotisen –
Tää Suomi, jok’ on velimaalleen muuri
Sodissa ollut, mut sielt’ tuskin juuri
Moist’ toist’ on saanut, joka sydämen
Ois koittanut sill’ innoll’ onnehen
Koroittaa häntä, niinkuin mies tää suuri.
Kuin sydämessään häntä Suomi kantaa,
Se muistopatsaan myös nyt hälle antaa. –
Mink’, isänmaa, sa saatkin kohtalon,
Ja tulevaisuuttas mi sua kohtaa,
Mies suurimmasta suurinkin jos johtaa
Ja onnes aika siin’ ois verraton,
Tok’ aikas kirkkain ”kreivin aika” on
Ja taivaallas ain’ nimi Brahe hohtaa!


Lähde: Suomalainen Virallinen Lehti 28.9.1880.