Pienokaisen tulo

Pienokaisen tulo. Kirjoittanut Minna Krohn

Kun oli talven valta

Tuo jäinen särkynyt,

Ja pitkän unen alta

Taas kevät elpynyt:

Niin nyykäytti päätään

Jo rannan kukatkin,

Ja heille suutelonsa

Soi puro armahin.

Ja kukkasille rannan

Pien’ joki lausui näin:

Ma lainan teille annan,

Mun pienet ystäväin!

Se kasvoi helmastani,

Se onpi lapsi maan,

Vaan taivahasen kuuluu

Sen henki ainiaan.

Ja eteenpäin se juoksi,

Tuo valpas puronen;

Mut rantaan kukkain luoksi

Jäi lapsi armainen.

Ja kukkasesta kukkaan

Ol’ riemukulkunsa,

Ja äidin helmaan viimein

Se päätti matkansa.

Oi, riemu taivahinen!

Oi, autuus verraton!

Tuo vaimo onnellinen,

Mi äidiks tullut on! –

Ja vasten rintaa sulki

Hän aarteen kaivatun

Ja silmä silmään taipui

Ja sielu sieluhun.

Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.