Pienokaisen tulo.

Kirjoittanut Minna Krohn


Kun oli talven valta
Tuo jäinen särkynyt,
Ja pitkän unen alta
Taas kevät elpynyt:
Niin nyykäytti päätään
Jo rannan kukatkin,
Ja heille suutelonsa
Soi puro armahin.
Ja kukkasille rannan
Pien’ joki lausui näin:
Ma lainan teille annan,
Mun pienet ystäväin!
Se kasvoi helmastani,
Se onpi lapsi maan,
Vaan taivahasen kuuluu
Sen henki ainiaan.
Ja eteenpäin se juoksi,
Tuo valpas puronen;
Mut rantaan kukkain luoksi
Jäi lapsi armainen.
Ja kukkasesta kukkaan
Ol’ riemukulkunsa,
Ja äidin helmaan viimein
Se päätti matkansa.
Oi, riemu taivahinen!
Oi, autuus verraton!
Tuo vaimo onnellinen,
Mi äidiks tullut on! –
Ja vasten rintaa sulki
Hän aarteen kaivatun
Ja silmä silmään taipui
Ja sielu sieluhun.


Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.