Pieni rakkauslaulu

Pieni rakkauslaulu Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Kuin kaksi vuonaa

niin nuorta, arkaa,

sun silmäs karkaa,

mun yllättää...

Mut miksi sieluun,

mi täynn’ on kuonaa,

miks mustaan nieluun

ne kimmeltää?

Oot lähteen juoksu

ja metsän tuoksu,

min askel kevään

saa heräämään.

Min piinan tuottaa,

kun hymyilevään

en suuhus luottaa

saa ikänään!

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.