Pieni punaorpo (1957)
Pieni punaorpo Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Ei taaton silmä hälle hymyillyt
- kun syntyi. Kertoa näin viesti ties:
- Hän taistotantereelle kylmennyt
- on äsken, pirstottuna kotilies.
- Mut äidin kai, öin, päivin hellivän
- saat pitää? – Ei, hän vainon uhri on,
- pois karkotetaan, viedään tyrmähän,
- jää avutonna pieni kehtohon.
- Pois eno, sukunsa muut ehommat,
- tie pakolaisen heillä osanaan.
- Vain mummo, lasta kaksi, ainoat
- nää tulva säästi hyökyaalloiltaan.
- Mut niinkuin nousee ruoho kulomaan,
- pien orpo kasvaa kera siskojen,
- on tähtisilmä kirkas loistossaan
- ja taivahinen säihky kutrien.
- Sä kysyt: miksi viattomuus näin
- on vihattu, pois kukka juuriltaan?
- – En tiedä! – Ristikkojen hämäräin
- takana nuori äiti yhä vaan.
- Tää lapset muistaa; kasvot kaunihit
- siks kalpenee, on sydän tuskassaan.
- Oi äidin luolassa jos näkisit,
- pyhimyshohde kuin on kasvoillaan.
- ”Ken julma tuhon toi”, sä kyselet,
- ”vei ison, emon, pesän hajoitti,
- ja tuuleen syöksi pienet lintuset,
- puun jätti, vanhuuttaan mi vapisi?”
- – Ma vastaan toiste. – Katso, suloinen
- on lapsi, vesana se putkahtain
- maan mahlaa juo ja tiellä myrskyjen
- kuin ihmeen suojaamana säilyy vain.
Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.