Pieni kevät-kävelys
| Pieni kevät-kävelys. Kirjoittanut Minna Canth |
| Kirjoitus on todennäköisesti Minna Canthin laatima. |
Pyydämme lukijaa seuraamaan meitä pienelle kevät-kävelykselle kaupungin ulkopuolelta Hämeen tullin kautta *) kaupunkiin. ”Kiitoksia! Ei haluta tyhjäntoimittajana ruveta teidän kanssanne kävelemään,” vastaa meille useimmat Jyväskyläläiset, joille hyvin harvoin näyttää olevan tarvis ulkoilmassa jäseniään liikutella. Riennämme siis selittämään, ettemme suinkaan tahdo ketäkään vastoin tahtoaan niin paljon ruumistansa vaivaamaan, vaan suomme lukijalle istua levollisesti kamarissaan ja pyydämme vaan häntä käyskelemään kanssamme – ajatuksissaan. ”No se on toinen asia.” saamme ehkä nyt itsellemme sanotuksi. – – – Käännymme siis, ihailtuamme mennessämme noita Keljon lahden kauniita mäki-vieremiä ja muita likitienoja, takaisin kaupunkiin päin. Vilkasemme tien kummallaki puolen tulevaista lehtokäytävää varten istutettuihin koivusihin, nähdäksemme, ovatko niiden silmukat kylläkin ruvenneet paisumaan. Yksi koivu ei todista mitään kesän läheisyydestä. Katsomme siis useampia. Mutta huomaamme ikäväksemme, että sangen monet ovatkin kovien kohtalojen kautta – enemmiten ihmisten hävitys-halun tyydytykseksi – ihmisten iloksi rehoittavasta kasvustaan temmatut. Uusia pitäisi kaikin mokomin istutettaman sijaan ja ehkä hiukan kauvemmaksi maantiestä, että saisivat paremmin olla rauhassa. Näin ajattelemme, mutta saammeko toivoa tämän asianomaisten huolella niin aivan pian tulevan tehtäväksi? – Käymme sitte eteenpäin. Piirto-aita toisella puolen maantietä odottaa maalia, mutta pistää maalaamattomanakin omituisen komeasti ja kaupungin tapaisesti silmäämme, jos olemme vilkaisematta vasemmalle puolen tietä, jossa huono aitaräsy vie ajatuksemme takamaiden niityille. Emme voi ajatella sen puolen sillensä jääneen siitä syystä, että olisi aavistettu seminarin rakennusten tulevan ylempänä olevalle harjulle ja siis vast’edes tähänkin saatavan sievä aituus. Pikemmin lienee kaupunkimme tässä suhteen verrattava alottelevaan uutistaloon, jota hiukan rupee toipumustaan tuntemaan, alottelee mahtavia matkia, mutta huomatessaan sen vaativan rahaa ja vaivaa, lakkaa keskiväliin, saatuansa ainoastaan niin paljon aikaan, että vieras sitä nähdessään myhähtäen hymyyn huomaa talossa olleen tuumia pyrkiä muiden etevämpien rinnalle.
Kääntykäämme sitten oikealle kädelle esplanaati-kadulle. Nähdessämme useiden koivujen siellä jo niin korkeiksi kasvaneen, että voivat ystävällisesti kesän helteessä hiukan varjoa tarjota, emme saata olla toivomatta, että muutamia istuinpenkkiä asetettaisiin suurempien puiden juurelle käytäville, jotka ynnä myös joku osa esplanaatin nurmesta olisivat yleisiin käytettäväksi avattavat ja annettavat. Viime kesänä näkyi joskus joku seurue siellä istuvan, niinkuin luulemme, luvattomasti; sillä emme muista ilmoitun sitä yleisölle avatuksi. Mutta useat, sen tiedämme, haluaisivat saada sinne mennä, sillä monestakin syystä kaikki eivät viihdy tuossa toisessa kauniimmassa ja varjosammassa puistossa. Heinän tulolle, joka muutenkin jo siellä rupee vähenemään, ei näin rajoitetusta käytännöstä syntyisi suurempaa haittaa.
Mutta käykäämme eteenpäin. Tulemme nyt sitte kohdalle, esplanaatin alapuolella, mihin sem. joht. Leinberg’in toimesta on useita puita istutettu, ja johon kaupunki kuuluu luvanneen panna aidan ympärille. Mitään aitaa siinä kuitenkaan ei ole, ja kasvavat vesat ovat siis kesät talvet suojattomina eläimiltä ja muilta vaaroilta. Useita koivun, pihlajan, lehmuksen vesoja onkin jo katkaistu. Eihän suojaava rima-aita paljon maksaisi!
Puutarha-ajatuksissa hiukan alemmaksi tultuamme sille kohdalle, missä raatimies Forsblom’in uusi huoneus seisoo keveänä, iloisena katsellen vanhain tavara-makasiinien ylitse Jyväsjärven sinertävälle pinnalle ikäänkuin nuori, elämän rumia puolia huomaamaton impi. Itsestään tulemme tässä ajatelleeksi, mikä kaunis puisto tälle törmälle olisi voitu tehdä ja saada täysi viheriäinen vyöhyt kaupungin kahdelle puolelle. Mutta mitä on tehty, se on tehty, ja kaunis on paikka silmälle tämmoisenäänkin. Kääntyessämme makasiinien ohitse menevälle kadulle riennämme askeliamme niin paljon kuin voimme, sillä niin törkyiseltä ja aistillemme vastenmieliseltä näyttää tämä paikka, vaikka kesällä sekä vieraan että kaupunkilaisen silmät sitä niin usein tulevat katselleeksi. – Kuljemme laiva-sillan ohitse ja puiston, jossa monta korjausta soisimme tapahtuvan, mutta joista on tarpeeton puhua, koska niistä ei mitään tulle puiston tätä nykyä ollessa yksityisen huostassa. Tahtoisimme jatkaa kävelystämme suoraan tuon uuden, jo jotenkin tasaantuneen ja asettuneen rantakadun suuntaan, mutta usein siitä tuskin pääsee katsannollaankaan hyvin kulkemaan kun on halkopinoja ja tukki-kasoja silmän tietä estämässä. Tosin tätä nykyä on hiukan vähemmin siinä romua kuin edellisillä vuosina, mutta liiaksi sittekin. Näillä paikoilla on enemmän kuin missään muualla kaupungissamme ulkonaisen järjestyksen ja siivon puute ollut nähtävänä. On sanottu, että asia ei parannu ennenkuin uusi satama-järjestys satama-mestarineen pannaan toimeen. Mutta missä ja minkätähden se viipyy? Valtuumiehien käsistä sen esitys jo viime vuonna näihin aikoihin lähti valmiina. Olisihan sen jo pitänyt ehtiä päästä lailliseen voimaan. Vai katsottaneenko se tarpeettomaksi? Kaupunkimme sataman siivo ja järjestys saa siis yhä vastedeskin rippua tukkilauttojen omistajien ja muiden mielivallasta, ilman ettei kukaan katso velvollisuudekseen siitä huolta pitää!
Uuden satamajärjestyksen viipymistä on senkin tähden ikävä nähdä, kun sen toimeenpanemisella paitsi parempaa järjestystä sen ohessa myöskin kaupungin satamatulot saataisiin koko joukon nousemaan. Olemme kuulleet niiden sillä arvatun nousevan noin viidellä, kuudella tuhannella markalla. Mutta sillä aikaa kun tätä odotetaan, tiesi kuinka kauvan, olisi ainakin alku tehtävä rannan tasoittamiseen puiston koillisessa päässä olevan laiva-sillan korvalla. Jos siihen varojen mukaan pätkänen laitettaisiin hirsi-aitaa, ihan samaan tapaan kuin puiston alaiselta osalla jo on tehty, ja se pidettäisiin kesät talvet kaupungin toisena romukorjuna, ja kaikki, mitä romua kaupungista vedetään, tänne tuotaisiin, ja kaupunki vielä itse hiekkaa peitteeksi silloin tällöin vedättäisi, niin puheena oleva rannikko vähitellen ja vähimmillä kustannuksilla täytettäisiin ja tasotettaisiin – työ jota kaikissa tapauksissa ei voida kaukaiseen tulevaisuuteen lykätä, mutta joka maksan paljon, jos sitä kerrassaan rupee tekemään. Jos nämä vuosina, kun kaupungissamme niin paljon on rakennettu, olisi tehty niinkuin esitämme, olisi melkoinen ala jo täytettynä melkein ilmaiseksi ja ranta näyttäisi paljon siivommalta. Asian laita nyt on ollut se, että erittäinkin ne, jotka ovat rakentaneet, ovat vetäneet rannalle jos jotakin ja milloin mihinkin. Mutta mitä palavaa, joko puun-lastua tahi muuta, siihen on tullut vedetyksi (ja se paljous ei ole niinkään mitätön), niin se, jos on kahvi- ja muuksi keitinpuuksi kelpaavaa ollut, on sieltä pitkin kesää, vieläpä seuraavanakin, ahkeraan kanniskeltu, eikä kaupunki sen estämiseksi ole niin paljon tehnyt, että olisi muutaman kuorman hiekkaa päälle vedättänyt. – – Toinenkin huomattava haitta puheena olevasta rannan järjestyksen ja siivon puutteesta on se, että siten Jyväsjärven vesi vähitellen pilaannutetaan pilaantumistaan. Alinomaa rannassa olevat tukkilautat jättävät ja ovat jättäneet pohjalle kärnää ja muuta romua. Samasta syystä katsomme, että myöskin hevosmarkkinat olisivat paremmat pitää talvellakin tavallisella hevostorilla, eikä jäällä.
Joka vähänkin edellisinä kesinä on tässä huomauttamiamme seikkoja katsellut, ei voi muuta kuin mielipahalla ajatella, että ehkä tulevanakin kesänä laita tulee samoin olemaan ja että entiseen tapaan esim. tukkilauttoja tällä rannalla seisotetaan. – – Kummallekin sukupuolelle yhteisen uimahuoneen sopimattomuudesta olemme jo ennen huomauttaneet. Mutta se kaiketi näyttänee useoille hyvinkin sopivalta semmoisenaankin!
Koko rantakatua, jota valtuumiehet olivat esittäneet korjattavaksi, ei suinkaan likimainkaan vielä ole siihen kuntoon laitettu, jota vähimpäänkin tyytyvä sen varrella asuva syyssä tahtoisi vaatia. Erittäinkin olemme odottaneet, että nyt keväällä roudan kuohuessa, jolloin vedetyt tasoitus-aineet paraiten kiintyisivät, tähän korjaukseen ja tasoitukseen olisi ryhdytty, vaan mitään semmoista kuitenkaan ei ole tapahtunut.
*) Suotakoon meidän sanoa tällä nimellä makasiinin vierehistä porttia.