Pienet puutarhurit

Pienet puutarhurit. Kirjoittanut Immi Hellén

On paahtava päivänkilo,

on päivä heinäkuun.

Nyt raikaa ilmassa ilo

ja laulaa lehvät puun.

Ja Tauno ynnä Heikki

on kotitarhassaan.

Ja siinä työ ja leikki

käy yhtä mieluisaan.

He siellä maata muokkaa,

pois kivet vääntävät.

Ja lapiota, kuokkaa

he innoin käyttävät.

Ei aikaa – tanner karu

Jo puhkee kukkihin.

Niin on kuin kaunis taru

tää toimi tarhurin.

Vaan äidin kukkalava

jo nääntyy janoissaan,

siis sit’ on juotettava –

kas Heikkipoikaa vaan!

Hän suihkun kirkkaan antaa

nyt sille kannustaan.

Ja Tauno toista kantaa,

saa hennot virkoomaan.

Oi, armas oma soppi,

pien’ tarha lapsuuden!

Sua rakastamaan oppi

jo sydän poikasen.

Se tunne vuotten taaksi

sun tietäs seurailee.

Ja kerran isänmaaksi

tuo tarha laajenee.

1927.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.