Philomela ja Pan

Philomela ja Pan Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Syyslehto hämyssä huojuu,

yökylmää kaihtaa jo Pan.

Syysorvokki puun alla nuojuu,

syvä varjo on kulmillaan.

Kenen vihlova huuto kajaa

pois puitten pimentoon?

Philomelako Pania ajaa,

kera huutavi karkeloon?

Philomelan huudot on hullut,

Pan noista ei niinäänkään:

– Ikikiusaks on nainen tuo tullut,

taa tammen käyn piilemään.

Styks virta! Viimeinen ilta!

Tään seudun hyljätä saan!

Hiton nymfitkin tanhuvilta

ovat kauenneet kokonaan.

Ja Pindus-vuoren tieltä

mua Eros seuraa, hän!

Sokon ilkku kaikuu sieltä,

nyt kyllä näkevän!

Pan puittavi pussiin pillit:

– Evoe! Pois etelään!

Epätoivossa karjaisi villit

nuo huudot lähtiessään.

Philomela harhaa yksin

yhä summinta Sariolaa.

– Käy, armas, sylityksin! –

Ei vastaa napamaa.

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.