Petturi

Petturi. Kirjoittanut Gustaf Fröding

Kas, yössä tuikkii valo

Loiren rannalla.

On krouvi, tanssitalo

Loiren rannalla.

Suuvuoron vaatinunna

On Guy de Montcontour.

Ja ylös kavunnunna

On Guy de Montcontour,

Jo hiljaa varrotahan

Hän mitä laulelee,

Nyt tarkkaan kuunnellahan

Hän mitä laulelee.

»Siis tuomitkaa Bretagne, Provence

Ja Ranska velkansa,

Häll’ oli kyllä »gaye science»,

Mut möi sen kullasta.

Ja laulunsa hän palkasta

Möi valheen käytäntöön,

Siis tuomitkaatte armotta

Guilbert du Mont de Meune!

Soi lauluns’ ylväs nuorena,

Ei siipisatoinen,

Hän kasvoi miessä uljaana

Ja lauloi riemuiten.

Hän hiipi hovin luolahan

Pois laulun vuorilta,

Möi itsensä – ja kunnian

Hän osti valheella.

Hän silkkivaattein laulelee

Nyt kultatuoleilla,

Ja katse sammuu, raukenee,

On laulu onttoa.

Se imarrust’ on imelää

Tuo laulu tarmoton.

On puku kyllä eheää,

Vaan sielu rikki on.

Tuo mies on myynyt sielunsa,

On tyhjä kuori vaan,

On tuhkaa kultalippaassa

Ja orja loistossaan.

Näät, itsensä hän palkasta

Möi valheen käytäntöön,

Siis tuomitkaatte armotta

Guilbert du Mont de Meune!»

Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.