Petturi.

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Kas, yössä tuikkii valo
Loiren rannalla.
On krouvi, tanssitalo
Loiren rannalla.
Suuvuoron vaatinunna
On Guy de Montcontour.
Ja ylös kavunnunna
On Guy de Montcontour,
Jo hiljaa varrotahan
Hän mitä laulelee,
Nyt tarkkaan kuunnellahan
Hän mitä laulelee.
»Siis tuomitkaa Bretagne, Provence
Ja Ranska velkansa,
Häll’ oli kyllä »gaye science»,
Mut möi sen kullasta.
Ja laulunsa hän palkasta
Möi valheen käytäntöön,
Siis tuomitkaatte armotta
Guilbert du Mont de Meune!
Soi lauluns’ ylväs nuorena,
Ei siipisatoinen,
Hän kasvoi miessä uljaana
Ja lauloi riemuiten.
Hän hiipi hovin luolahan
Pois laulun vuorilta,
Möi itsensä – ja kunnian
Hän osti valheella.
Hän silkkivaattein laulelee
Nyt kultatuoleilla,
Ja katse sammuu, raukenee,
On laulu onttoa.
Se imarrust’ on imelää
Tuo laulu tarmoton.
On puku kyllä eheää,
Vaan sielu rikki on.
Tuo mies on myynyt sielunsa,
On tyhjä kuori vaan,
On tuhkaa kultalippaassa
Ja orja loistossaan.
Näät, itsensä hän palkasta
Möi valheen käytäntöön,
Siis tuomitkaatte armotta
Guilbert du Mont de Meune!»


Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.