Petetty neito

Petetty neito. Kirjoittanut J. G. Dahlman

Kukka kasvoi kaunokainen

Kesä-nurmen pinnalla,

Toivon taimi ihanainen

Siskojensa rinnalla.

Keviästi kevä-tuuli

Sai sen latvan häilymään,

Vaikka aina kukka luuli

Ruusujensa säilyvän.

Soimais aina siskojansa,

Ylpeili hän itsestään,

Kääntänyt ei niskojansa

Koskaan heitä näkemään.

Niin hän kasvoi kaunihisti,

Kasvoi kesän kaunihin;

Mutta mato myrkyn pisti

Kukka-ruusun juurihin.

Valkeni sen kaunis varsi,

Lakastui se kukkanen.

Ylpeys näin kaikki karsii, –

Kuule, neito rukkanen!

J. G. D[ahlman]–n.

Lähde: Sanomia Turusta 26.8.1864.