Petetty.

Kirjoittanut Lauri Soini


Hän tuli lailla pilvyen
Jot’ tuuli tutjuttaapi
Ja loisti lailla päivyen –
Niin pauloinsa mun saapi.
Mä lemmin häntä, lempeään
Hän hetken mulle leikki
Ja sitten läksi, itkemään
Mun raukan tänne heitti.
Mun sydän itkee kaihoissaan
Ja rinta raukka riutuu,
Mun toivo hänen tulostaan
Vain vähemmäksi hiutuu.
Jos sattuiskin hän tulemaan,
Ei löytäis neitoansa,
Vaan äidin heikon, kalvakkaan,
Mi vaalii kuvoansa.

1894.


Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.