Pessimismiä
Pessimismiä. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Hitaasti väistyy hanget huhtikuun,
- ja raskahasti pilvet liikahtaa.
- Lumellaan talvi kietoo metsän puun,
- jäävaippa järven selkää verhoaa.
- Vain vaivoin aurinkoisen vilahdus
- leviää yli kahlehditun maan.
- Käy hiljainen ja mykkä huokaus
- kuin ihmisen, mi hautoo murheitaan.
- Nyt liekö ketään, joka seisahtuu
- ja katsein toivehikkain tähyää
- ja suven kukkasista uneksuu,
- kuvaset keksii, joit ei toiset nää.
- Ketäänkö lie, mi kuulee sävelet
- etäisten ehompien seutujen? –
- On kylmää, sulamatta kinokset
- ja niitten alla maa niin saastainen.
Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.