Perustuslakivaliokunnan kirjelmä korkeimmasta oikeudesta (1917 II vp)
SUOMEN EDUSKUNNAN
PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA
- Helsingissä,
- tammikuun 15 p:nä 1917.
- N:o 9.
Ryhtyessään käsittelemään hallituksen esitystä N:o 10, joka sisältää ehdotuksen laiksi Korkeimmasta Oikeudesta, on Lakivaliokunta katsonut tarpeelliseksi saada Perustuslakivaliokunnalta lausunnon siitä, onko mainitussa lakiehdotuksessa säännöksiä, jotka sisältävät poikkeuksen perustuslaista, ja lakiehdotusta siis käsiteltävä siinä järjestyksessä, kuin perustuslain muuttamisesta on säädetty. Lakivaliokunta on sentähden kirjelmällä tämän tammikuun 9 päivältä pyytänyt Perustuslakivaliokunnan lausuntoa mainitusta kysymyksestä.
Yleisen tuomiovallan käyttämisestä ylimmässä oikeusasteessa on säännöksiä sekä 1772 vuoden Hallitusmuodossa että 1789 vuoden Yhdistys- ja Vakuuskirjassa. Samaten kuin Hallitusmuodon 8 §:n mukaan oikeusrevisionissa, samaten Yhdistys- ja Vakuuskirjan 2 kohdan mukaan korkeimmassa oikeudessa tulee hallitsijalla olla kaksi ääntä. Perustettavaksi aiotussa Korkeimmassa Oikeudessa kuuluisi tuomiovalta sitä vastoin yksinään oikeuden jäsenille. Sittenkuin Suomesta on tullut riippumaton tasavalta, on selvää, että mainitut säännökset, joita ei ole voitu sovelluttaa Suomen ja Venäjän yhteyden aikana, ovat menettäneet kaiken merkityksensä.
Yhdistys- ja Vakuuskirjan 2 kohdassa säädetään, että korkeimmassa oikeudessa tulee olla jäseninä sekä aatelisia että aatelittomia miehiä. Esityksessä oleva lakiehdotus taas ei sisällä mitään säännöksiä Korkeimman Oikeuden jäsenten säädystä. Kun Valiokunnan mielestä ehdotettu laki niin ollen ei muuttaisi eikä kumoaisi sitä, mitä tässä kohden voidaan katsoa perustuslain mukaan voimassa olevaksi, niin ei myöskään mainittu seikka tee ehdotusta perustuslakia koskevaksi eikä vaadi sen käsittelemistä siinä järjestyksessä, kuin perustuslain säätämisestä on voimassa. Samaten on myöskin sen, lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentissa olevan, säännöksen laita, että Korkeimman Oikeuden on pidettävä silmällä tuomarien ja täytäntöönpanoviranomaisten oikeudenkäyttöä. Tämä perustuslain mukaan hallitsijalle kuuluva oikeus on nimittäin aikaisemmin hallinnollisilla säännöksillä siirretty osaksi senaatin oikeusosastolle, osaksi talousosastolle. Sitä paitsi puheenalaista säännöstä, verrattuna 4 §:n 1 ja 2 kohtaan, ei Valiokunnan mielestä ole käsitettävä siten, että sillä muutettaisiin sitä oikeutta ylinnä valvoa oikeudenhoitoa ja määrätä sen valvonnasta, mikä voidaan katsoa hallituksella olevan. Niin ollen ei tämäkään säännös sisällä perustuslain muutosta.
Sen nojalla, mitä edellä on esiintuotu, ja kun lakiehdotus ei muissakaan kohdin ole soveltumaton voimassa oleviin perustuslain säännöksiin, saa Perustuslakivaliokunta kunnioittaen mielipiteenään lausua,
- että puheenalaisessa lakiehdotuksessa ei ole säännöksiä, jotka sisältäisivät poikkeuksen perustuslaista.
Korkeinta oikeutta koskevan lakiehdotuksen 11 §:ssä säädetään, että tämän oikeuden presidentti ja jäsenet sekä esittelijät ja muut virkamiehet ovat velvolliset eroamaan virastaan 68 vuoden iässä. Tämä säännös tietää, käsittääkseni, poikkeuksen hallitusmuodon 2 §:n, valtiopäiväpäätöksen 23 p:ltä kesäkuuta 1786 4 §:n sekä yhdistys- ja vakuuskirjan vahvistuksen säännöksistä, joiden mukaan tuomareille ja, eräin poikkeuksin, muille virkamiehille perustuslain turvalla on vakuutettu oikeus, ettei heitä laillisetta tutkimuksetta ja tuomiotta viroistansa eroteta, jonka vuoksi sellainen säännös, tullakseen laiksi, on saatava aikaan siinä järjestyksessä kuin perustuslain muuttamisesta on säädetty. Sama käsitys on myöskin omaksuttu useissa tilaisuuksissa säätyvaltiopäivien aikana, muun muassa säädettäessä K. A:lla joulukuun 14 päivältä 1885 upseerien eroamisesta virasta määräiässä. Että kysymys nyt koskee uutta tuomioistuinta ei muuta asian laitaa.
Saan sentähden, samalla kuin muutoin yhdyn perustuslakivaliokunnan lausuntoon, mielipiteenäni lausua:
- että lakiehdotuksen 11 §:ssä oleva säännös sisältää poikkeuksen perustuslaista.
Helsingissä, 15 p:nä tammikuuta 1918.