Perintöosa

Perintöosa. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Kaks vuosikymmentä kiitänyt

Oli tapaansa tunnettuun,

Nuo, jotka mun kasvatti jockeyks

Elon hauskahan urheiluun.

Isän, äidin muistolle siunaus,

He tarkoitti kaunista niin,

He valmiiks raivatun tieni

Koki verhoa kukkasiin.

Ma kaikkea hyvää tekisin,

Jot’ei tehdä he voineetkaan,

Ma löytäisin onnen, jot’eivät

Isät löynnehet konsanaan.

Mut niin tuli aika ja mietteitä toi,

Ja jo himmeni maailmain,

Myös mun kävi matkani hautaan

Elon vanhaa vauhtia vain.

Mun itsellein tuli raivata tie,

Mitä lie he jo tehneetkin,

Ja mun tuli kysellä samaa,

Jota kysyi he aiemmin.

Ma saisin myös samat vastaukset,

Kuin vanhemmat eläissään,

Ja ma neuvoisin nuoria noita,

Mitä löynnyt en, löytämään.

He kaikkea hyvää tekee niin,

Jot’en tehdä mä voinutkaan,

He löytää onnen, jot’eivät

Isät löynnehet konsanaan!

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.