Pelko

Pelko Kirjoittanut Peter Altenberg

Mä pelkään vuokses, Anna – – –.

Mut miksi pelkään, tiedä en,

vain pelkääväni tiedän.

Mä pelkään!

Kuin äidin valtaa pelko aiheeton,

he kaikki vielä iloiset ja terveet on – – –!

Ja niinkuin laivurikin pelkää, pelkää, pelkää,

kun huolettomin silmin vielä tähyävät

muut pilvetöntä taivasta ja tyyntä merenselkää

ja varoittajan viisaudelle hymähtävät.

Mä pelkään, niinkuin pelkää hän,

ken näkee rannan hiekkakunnahalla lasten leikkivän

ja tietää: vuoksi nousee, nielaisee nyt juuri – pakoon!

Mä pelkään, niinkuin pelkää mies,

ken tietää: riipun hirsipuussa kello seitsemän.

Niin, niin mä pelkään vuokses sun – – –

vuoks itseni: sä oothan elämäni mun;

mut sinä omaa tietäs käyt, pois rinnaltain,

et pelkää ahdistavaa pelkoain,

sä syöksyt uuteen kohtaloon, käyt uutta elon-rataa – – –

vain kaste uusill’ aamuteilläs on

mun kuolinhikeni, mi jalkais juureen sataa!

Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.