Pelijuttu Vienissä

Pelijuttu Vienissä. Kirjoittanut anonyymi

Niistä kauhean suurista rahasummista, jotka hiljakkoin menetettiin Vienin Jockey-klubissa ja tämän klubin oloista antaa ”Neue Freie Presse” seuraavat lähemmät tiedot:

Pelattiin baccara-peliä ja pankki kulki kädestä käteen. Vielä myöhään illalla pelattiin verrattain pienistä summista – tietysti Jockey-klubin oloihin nähden. Korkein, mistä pelattiin, oli ”ainoastaan” 20 á 25 tuhatta Itävallan kruunua. Mutta näitten verrattain pienten panosten kautta oli puolalainen kreivi Potocki jo hävinnyt yli 300,000 kruunua.

Nyt oli unkarilaisen urheilijan Szemeren vuoro pitää pankkia ja silloin pani Potocki pöytään 100 tuhatta kruunua, jota unkarilainen vastusti, mutta Potocki pysyi panoksessaan – ja hävisi. Hän pani nyt pöytään kolme kertaa niin paljon, siis 300 tuhatta. Unkarilainen katsoi näin korkeata peliä vaaralliseksi ja varoitti puolalaista. Asia joutui pitkän keskustelun esineeksi; moni läsnäolijoista sekaantui keskusteluun ja viimein päätettiin, että panos, saisi olla 200 tuhatta, johon unkarilainen suostuikin. Mutta tälläkin kertaa hävisi Potocki.

Siitä huolimatta teki hän kerran toisensa jälkeen saman panoksen ja menetti muutaman minuutin kuluessa 7 kertaa 200, tuhatta kruunua, siis yhteensä 1,400,000 kruunua. Szemere sitävastoin oli voittanut 2,075,000 kr., joista 1,500,000 Potockilta.

Vaikka hasaardipelin harjoittaminen Jockey-klubissa on kielletty, pelataan kuitenkin sen hienoissa huoneissa hyvin korkeata peliä, etenkin siinä salissa, jossa baccarapeliä harjoitetaan ja jossa yllä kerrottu peli tapahtui. Voitot ja häviöt ovat tavallisesti jotenkin isot, mutta harvoin tehdään niin isoja panoksia, että ne pelaajien rahallisiin suhteisiin nähden olisivat säännöttömän korkeat.

Kontantteja tai arvopapereita ei koskaan pöydällä kansainvälisen klubijärjestelmän mukaan näe.

Kaikki pelaajat ovat varustetut valkeilla pelimarkoilla, joihin arvot ovat painetut. Voittaja antaa pelin loputtua markat takaisin klubille ja saa sijaan punaisen paperin, joka pelisääntöjen mukaan on hävinneen lunastettava 48 tunnin kuluessa.

Jos sillä, joka on hävinnyt, on rahoja talletettuna klubiin, suorittaa hän paikalla velkansa näillä rahoilla. Ja tällainen talletus on mukavuuden tähden useimmilla klubin kassassa. Nämät talletukset nousevat tavallisesti useampaan sataan tuhanteen kruunun, kerrotaampa että muutamilla on talletettuna vähintäin miljoona, usein kaksikin miljoonaa kruunua klubissa.

Ne jäsenet, jotka eivät ole tallettaneet mitään klubiin, voivat saada pankista velaksi 10 tuhanteen kruunuun asti yhdestä peli-illasta.

Kauhean tappionsa jälkeen pyysi kreivi Potocki pitemmän maksuajan, johonka Szemere kohta suostuikin. Jos Szemere olisi vaatinut velkaa maksettavaksi 48 tunnin kuluessa, olisi Potockin ollut hankittava rahat ilman tätä lykkäystä.

Pelin loputtua vetäytyi Potocki takaisin lukusaliin ja rupesi lukemaan päivän sanomalehtiä. Tämä tapa kärsiä tappio, joka ohimennen sanottu oli suurin mitä klubissa on ollut, ei ollenkaan ollut teeskennelty, sillä Potocki on mahdottoman rikas, kerrotaampa vielä, että hän joku aika sitte oli Pariisissa voittanut yli 400 tuhatta frankkia.

Ikävin kreivi Potockille ja hänen pelikumppanilleen on kuitenkin jutun jälkipeli. Vienin poliisipäällikkö on nimittäin keisari Franz Josephin nimenomaisen käskyn johdosta ryhtynyt tutkimaan näitä korkeasukuisia aatelismiehiä m. m. Braganzan prinssiä Franz Josephia sekä Joekey-klubin puheenjohtajaa kreivi Franz Mansfeldia, joka saa vastata siitä että hän on suvainnut hasaardi-peliä klubin huoneustossa.

Lähde: Työmies 20.1.1902.