Peipponen (Oker-Blom)
Peipponen. Kirjoittanut Max Oker-Blom |
- Ken koivunlatvassa
- noin laulaa lirittää?
- Kaks’ pientä peipposta
- ne virren virittää.
- Ne lepää hetkisen,
- on niillä sunnuntai,
- kun pesä yhteinen
- vastikään valmiiks’ sai.
- Niin soman somana
- se kiikkuu oksallaan,
- niin ihka omana,
- siks’ siitä riemuitaan.
- Ja naavat, jäkälät
- sen päältä kaunistaa,
- vaan patjat pehmeät
- on äidin untuvaa.
- Soi laulu riemuisin
- sen kunniaksi siis,
- ja pian munaakin
- on siinä sievää viis’.
- Saa pojat kuoresta,
- kun emo hautoo vain.
- Jo aivan nuoresta
- ne laululahjan sai.
- Vaan ruokaa tarvitaan
- nyt pieniin nokkihin,
- ja siksi hommissaan
- on isä, äitikin.
- Ne pyytää perhoja,
- ne toukkiakin tuo.
- Näin kesän herkkuja
- ne pienillensä suo.
- Ja lemmen pajatus
- soi aamuin, illoinkin
- ja vieno jokellus
- kuin lasten ainakin.
- Kun täyttää siipyet
- ja pyrstö mittansa,
- niin tahtoo pienoiset
- jo niitä koitella.
- Nyt horjuin, hoippuen
- ens’ askel astutaan
- ja emon kylkehen
- niin usein turvataan.
- Ja emo ohjaavi
- ens’ arat askeleet,
- ja isä valvovi
- ens’ lentokoetteet.
- Taas pesään pehmeään
- kuin kehtoon nukkuu nuo,
- kun kultasäteitään
- jo ilta lehtoon luo.
- Näin kodin onnekkaan
- luo peippo pienilleen,
- näin niille sulostain
- ens’ aamutaipaleen.
Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.