Peili

Peili. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Kas! Pieno makaa hiljallensa

hereillä vielä kehdossaan.

Noin katseinensa

hän mitä kummaa seuraakaan?

Kirkastuu silmät taivaisesti,

myhäelee autuaasti suu.

Noin ihmeisesti

hän mistä syystä riemastuu?

Ei ole nyt se peilin valo,

ei kukka eikä lasi sen.

Kehdolla jalo

kai enkeli on taivainen.

Kai paremmin, kuin silmä, lasta

saa joku aisti huomaamaan?

Kai taivahasta

on hällä muisto muassaan?

Niin Fannyn imettäjä luuli;

vaan itsekin hän enkelin

jo näki, kuuli:

se Fannyn äiti olikin.

Hän oli lasta silmäellyt

peilissä, seisoin hetkisen,

ja nyökähdellyt,

iloa äidin nauttien.

Ihana lasi, joka näyttää

ne, joita sydän rakastaa!

Ken niin sen käyttää,

vanhuuden-ystävän hän saa.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.