Peikoissa kävijä

Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen


Meni Peikkojen vuorelle puolukkaan
majan matalan neitonen kerta.
Hyvä naapuri huus: – Mene Peikkolaan,
viel’ itkevät näkimes verta!
Läsii lonka päivösen päälle.
Majan valvatti vallaton vastaan huus:
– Mene pellolles! Mettä mä haen!
Nään isommat tammet kuin sun on puus,
minä tarpoa tahdon vaaran laen.
Taas päivä hilpeä säärii.
Palas louhien saloista sanaton,
hymy huulilla kuin kiven kiilto.
– Se saanut puolassa peikkoa on,
käy siitä sen rinnassa viilto –
Hyvä naapuri ristin piirsi.


Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.