Peikkojen perikato

Peikkojen perikato. Kirjoittanut J. G. Dahlman

Ei nyt enää noita-eukot

Luudan päällä lentele,

Kadonnut on kaikki peikot:

Ajaan aavehpentele.

Ei nyt enää kirkkotarha

Haamujansa huutele,

Sepä oli luulon harha:

Uskon kilpee suutele.

Ei nyt enää viina-tilkka

Salaisuutta ilmi tuo,

Sepä oli uskon pilkka:

Juomarit sen ylös juo.

Ei nyt enää kirot lennä

Sairautta saattamaan,

Kaikki saavat sivu mennä

Lemmon kanssa hittolaan.

Ei nyt enää aaveh veistä

Ruumis-kirstun lautoja,

Kaukana se on jo meistä:

Rauvenneita hautoja.

Ei nyt enää painajaista

Mahan päällä sallita,

Se on pois jo näistä maista

Hitto saa sen hallita.

Ei nyt enää pouvarillen

Kortit totta tunnusta,

Ei nyt enää paraisillen

Lähde maito nunnusta.

Ei nyt enää kertasäkit

Ketään tiellä ahdista,

Eikä tontut eikä näkit

Rikkautta vahvista.

J. G. D[ahlman]–n.

Lähde: Sanomia Turusta 30.6.1865.