Paremman Maanviljelys Oppi-kirjan tarpeellisuudesta kuin nykyisin Suomen kielellä löytyy

Paremman Maaviljelys Oppi-kirjan tarpeellisuudesta kuin nykyisin Suomen kielellä löytyy. I ja II Kirjoittanut Kustaa Paturi

26.11.1858

Viimeisessä Uudenmaan ja Hämeen läänin maaviljelysseuran kokouksessa Hämeenlinnan kaupunkissa kolmannen kysymyksen vastaukseksi, paitti muuta, esitettiin: jotta Suomalainen maaviljelys-kirjallinen oppi on kovin hajanainen, monessa eripalasta hajettava ja epävastaavassa suhteessa ja varsinaiset maaviljelys-oppikirjat alhaisella kannalla, jonka takia olis suuresti tarpeen semmoinen maaviljelys-oppikirja joka sisältäisi yhteisiä neuvoja maaviljelyksestä, luontokappalten-hoidosta ja talouden toimesta,tieteellisessä ja käytännöllisessa katsonnossa; jonka mukaan maaviljelyskouluissa annetaisi opetusta kuin myös yksityiset saisi johtoa täydellisempään oppiin, ja kehoitettiin seuraa mainitus oppikirjan toimeen panoon, ynnä Kejsarillisen Suomen Huoneen-hallitusreuranTurussa ja muiden maaviljelysseurain kanssa yhdistettynä, johonka myös yksityisiä kehoitettaisi neuvojen ja varojen kanssa avulliset olemaan.

Siitä oli jonkinmoista keskustelemista; mutta ei tullut minkäänlaista päätöstä –– josta vaan se tällä erällä.

Mitä muutoin olen edellämainitusta asiasta jutellut vallassäätyisten kanssa ja vastausta saanut, se on saanut, se on melkeen aina mennyt sihen suuntaan että talonpojan sääty ei ole halullinen lukemaan ja vaaria ottamaan maaviljelys-opin kirjoista; esikuvalla annettava opetus on koveempi pystymään ja vaukuttavampi maaviljelys taidon eli opin edistystä, ja Ruotsin ja muilla kielillä on paljon maaviljelys-oppikirjoja joista vallassäätyiset taitavat saada laveampaa kirjallista oppia.

Samaa suuntaa näyttää eräät kirjailiatkin ajatuksiansa julkaisevan.

Esimerkiksi tämän vuoden S. J. S. 7:nessä n:rossa muun seassa, löytyy luettavaksi seuraavia sanoja:

«Oppinut yksin näkemisenstä, ei hän käsitä syytä miksi hän mitäkin harjoittaa, ja tekee sentähden itselleen järjestyksen, joka sopii hänen työtapaansa: hän on ainoastaan sen matkittaja, jonka hän pitää itseänsä toimeliaampana»

ja

«Et kirjain opetuksella etkä suusanankaan neuvomisella saa muutosta tavaksi juurtuneessa maaviljelyksessä aikaan, sillä talonpoika huolii vähän kirjoista» = = –– «meidän tulee jo tyytyä, jos vaan saamme hänen myöntämään järjellisen maaviljelyksen suuremman hyödyttäväisyyden seuraamaan antamaa esikuvaa.»

Kerrotut S. J. S. sanat [toimituksen viite: S. J. S:milla on nykyisin toinen toimitus.] näyttää sisältävän jott´ei kirjallisen opetuksen, vaan esikuvan antamalla saadaan talonpojan säätyä edistymään maaviljelyksess.

Tosi kyllä jotta Suomen rahvas on alhaisella sannalla lukutaidossa ja halutoin maaviljelys-opin kirjoja lukemaan ja kykenemätön niitä käsittämään.

Mutta vaikka se niin on ollut näihin aikoin asti, niin nykyinen aika jo kuitenkin näyttää toista, koska Sanomakirjallisuudessa on ruvennut ilmistymään kirjoituksia talonpojan säädyltäkin melkoisessa määrässä –– jo kyllä se täytyy myöntää ett´ei ne kaikki semmoiseksi ole talonpoilta kirjoitettu, kuin ne on julkisesti lu´ettavana, niin voipi kuitenkin päättää että työ-säädyssä on jo osa niitäkin, joilla on halua ja intoa kirjallisessa viljelemisessä, ja sen suhteen rohjeta kysyä: Miksi ei ne jotka itte ajatuksiansa paperille panevat opi kirjain kautta ja suupuheella maanviljelys oppia?

Sen kyllä myönnän että semmoisia on vielä nytkin suurin osa työ-kansaa, jotka ei ota kirjallisia eikä suullisia opetuksia vaarin, mutta hidas on se kansaosa esikuvan antamaan opetustakaan seuraamaan.

Es. m. Tammelan pitäjässä on maaviljelys-opisto esikuvallansa vaikuttanut jo lähes kaksikymmentä vuotta –– mutta ei Tammelan pitäjässä talonpojan sääty vielä vanhasta maaviljelys ja kirjanhoidon kapalosta ole paljon vöitänsä irti potkinut; senveran kylläyleiseen muuallakin ja ehkä eräissä pitäjissä paremminki.

Niin se todistaa että raa´enpi osa kansasta ei ota enempi esikuvasta kuin kirjoista ja suupuheistakan vaaria.

Myöntää senkin täytyy ett´ei Suomen kansa yleiseen ole ollut maanvioljelys ja karjanhoidon opista kylläksi kerkeitä vaaria ottamaan ja kokemuksia tekemään; mutta siitä ei voi lujettaa suurta osaa Suomalaisen talonpojan syyksi –– ne eivät ole ollut näihin aikoin asti tilapäässä kirjalliseen valistukseen ja mikä on sitä voinut nostattaa tieteellisessä eli tuntemattomassa käytännöllisessä maaviljelys taidossa, kuin ei ole ollut semmoista Suomenkieleistä kirjallista oppia eli oikeemmin sanoen, kelvollista yhteistä maaviljelys opetuskirjaakan, joka olis taitanut tulla omistetuksi ja seurattavaksi.

Tähän asti Suomen kielellä löytyvä kirjallisuus (olkoon opetuskirjain eli muulla nimellä) on osittain hajanainen, osittain yksi paikka toistansa vastaan sotiva, osittain yksipuolinen, osittain toisen ilmapiirin ja toisentapaisesti asutun ja toisentapaisen kansan elämän ja tarvetten vaatimusten mukainen.

Semmoinen kirjallisuus vaatii oppialta paikottain enemmän kykyä kuin itte kirjat sisältääkän –– että voi hajanaisista kappaleista koota opin, jättää erehyttävät ja luonnottomat paikat vaariin ottamata ja taidollaan hakee tutkinnoillensa luonnollinen perustuskin missä suhdassa luontokappalten hoito, maa-viljelys ja muut talouden toimet vastaa toinen toisensa rinnalla ja kukin erikseen ja kuinka paras voitto taidetaan saada.

Jos Suomalaisessa kirjallisuudessa perustus selityksiä eli osotteita löytyykin, erinäisistä osista, niin on osiksi sentapaisesti kokoon pantuja että niitä on rahvaan työläs käsittää.

Esm. tämän vuoden Almanakan lisälehden 10:nessä sivussa näyttävässätalussa, luontokappalten ruasten arvosta, on käytetty outoja, vielä kirjoissa käyttämättömiä, nimitys-sanoja "Tukoista" ja "Tu´ontoa" jotka eivät ääniluontonsa puolesta ole niin selvän antavia jotta siitä ymmärtäisi mikä merkitys eli vaikutuslaatu sen nimisillä ainet-osilla on.

Nimitys sanoilla "kuitu – l. syyainetta" äänilaatunsa suhteen voisi merkitä ruasaineen pinnassa olevaa sitkeetä kettä eli kuitua ja sisässä juoksevia kovia suonia eli syitä; mutta mitä kirjain ., viimeksi mainituiten nimityssanain välissä merkitsee, latinaako vai mitä? On umpisuomlaisen ja yksinkertaisen työläs ymmärtää.

Sadanten osain jakokon, kuin nimitys sanain merkitystä ei voi käsittää, joka on muodottomalla tavalla, on paljouden vertaukset arviooalaiset ymmärtää, onko ne aivottu paino eli koko paljoudessa kuin itte asiassa edelläpäin esitellään ruasaineita nailla määrillä ja kirjoituksen lopussa sanotaan: «Kokoa käy helpommaksi arvaaminen, jos jokapäiväisessä konnussa löytyvät ruoka- ja kuituaineet lasketaan yhteen.»

Koko paljoudesta lukemisia maamiehelle 1850 vuosikerrassa 3:nessa vihoossa, sivu 11 löytyy luettavana, muun seassa, seuraavat sanat:

«Jos	100 naulaa heiniä on ko’olta	100.
niin on	100 naulaa olkia ko’olta	100.
”      ”	100 naulaa maaomenia	15.
”      ”	100 naulaa nauriita	18.
”      ”	100 naulaa otria	20.

Viimeksi kerrottu koko paljous on helppo käsittää ja niin helpon laatuisesti pitäis monet muutkin esiteltää, kuin rahvaalle kirjoitetaan, eli jos aineen laatu ei myönnä helposti käsitettäväksi kirjoittaa niin tehtäkään sitte oudommille erinäinen selitys, mikä merkitys niillä tulee olemaan.

Tulevan vuoden 1859 Almanakan lisälehdestä, joka on jatko tämän vuotiseen, on kyllä muodollinen määrä (naula luku josta on ymmärrettävä että tämän vuotinen ainetten paljouden esitus on samaa perää) mutta kumpaisenki lisälehden arvo määrät ei pidä yhtä suuntaa, etenkin oljissa ja perunoissa tekee suuren eroituksen.

Tämän vuoden lisälehdessä 10 sovussa on otettu korkeemmassa kattannossa oljet 42 ruoka ja 27 kuitu-ainet eli yhteensä 69 "osia sadasta" ja tulevan vuoden lisälehden 2:ssa sivussaN:o 1 on otettu 9 naulaa olkia vastaavan 356 naulaa ruoka ja 5 naulaa kuitu-ainetta eli yhteensä 8 koko ja 56 osia sadasta naulaa, tai likittäin 95 osia sadasta, jotka kummankin vuoden esitykset tekee eroo sadaille osille 26 eli neljännen osan paiakoille.

Perunat tekee eroo liki 5/6. (Jatko.)

Paremman Maaviljelys Oppi-kirjan tarpeellisuudesta kuin nykyisin Suomen kielellä löytyy. (Jatko.)

2.12.1859

Hinta määrää myös tulevan vuotisessa lisälehdessa 2:ssa sivussa N:o 1 on otettu 2 naulaa jyvia 2 kop. eli 1 kop. naula.

Jyvillä pitäis oikeestansa ymmärrettämän puleksi rukiita ja puoleksi ohria; mutta jos nyt otettaisi ymmärrettäväksi vaikka ohriakin ja aikakauden yleisen maassa käyvän kesku makson mukaan sovittaisi hinta, niin vaatis olla kuitenkin vähemmäksikin 1½ kop. jyvä naulasta.

Kuin tarkataan mainitusta taulusta N:o 1 esiteltyä päivällistä lehmän eläkettä, joka on pantu 8 kop.

Mutta kuin 2 naulaa jyviä muutetaan kesku hintaan, niin tulee kahdesta kolme eli siinä merkittyen toisten päivällistenruasainetten kanssa 8:sta 9:ksän.

Mainitus osoituksen eläke määrän ja laadun mukaan seuraa lasku vuosillisesta lypsylehmän pidistä, joka sisältää puhdasta voitto 5 rup. 20 kop.

Kuin siinä pidän olevan muistutuksen eli toisella tavalla esityksen siaa, niin suotakoon anteeksi jos kokisin tehdä myös laskua lypsylehmän pidistä, osiksi seurata jo mainittua ja osiksi toisella tavalla, joka olis seuraava:

Tulo.	Hopeessa. Rup. kop.
Maito 450 kannua 5 kop. kannulta	22 : 50
Poittu vasikka	80
Sonta jää maksamaan	5 : 5
	- - - - - - -
	Summa 29 : 5

Meno.	Hopeessa. Rup. kop.
Talvinen elatus kontu 9 kop. päivältä 230 päivältä yhteensä	10 : 70
Suvilaudun	2 :
Hoito, maito ruokon kanssa	3 : 20
Astutus	15
Vampain jo rohtojen varaksi	25
Ometan, karjaladon, Keitin ja maitohuoneen voimassa pito	60
Puut, suppu, pesu-veden, juoman ja maito-huoneen lämmitykseen	75
Syöttö-palkinto lypsyn jälkeen, saada siihen arvoon kuin se on tullut vasikasta kasvattain maksamaan	40
Inträsti lehmän hinnasta 20 ruplasta 5 sadalta	1 : 40
	- - - - - - -
	Summa 29 : 5

Almanakan lisälehdestä, niinkuin useemmat muutkin kirjailiat, tahtovat näyttää karjan pidistä suurta voittoa, jättäin eräät kulu osat pois; mutta luetteloon sitte vasta puhdas voitto, kuin kaikki kulut on vasteen otetu.

Hyvässä toimessa on silloin maaviljelijän asiat kuin vaan saa täyden hinnan luontokappaltensa eläkkeestä ja sonnan sillä hinnalla jota maaviljelys kannattaa; maaviljelys kannattakin kesku hedelmällisessä maassa korkeemman makson sonnasta kuin mainituissa Almanakan lisälehdessä esiettään.

Luontokappalten pitiä, yleiseen katsoen, ei taida suorastansa voitollisemmaksi lukee, kuin ainoastansa mahdollisuus saada laitumesta hyötyä, heinistä hintaa ja sonnan kautta maata voimistetuksi tuotteita antamaan, ja luontokappalten työtä sekä muuta antia ja niitä käyttää omaksi tarpeeksi ja rahan tuloksi.

Jopa sitte maaviljeliän olis huois elää kuin se luontokappaleiten pidistä saisi voittoa ja sonnan ilman.

Luontokappalten pitoa koettakoon saada niin etusaksi kuin suinkin on mahdollista; jota paremmin luontokappalten piti edistää, sitä huokiammaksi tulee sonnan makso ja sikäli voittoa pelto-maasta.

Mainitsematta en taida sitäkään jättää kuin monasti mainitun Almanakan lisälehdessä 4:ssä sivussa N:o 4 esitellään 30 leiviskn painosella lehmälle päivällinen eläke:

«18 naulaa	heiniä
16   ”	olkia
1½  ”	jyviä
5     ”	perunoita»

Senlaatuisesta rehupaljoudesta tulee jo niin ko´on paljous ettei se mahdu 30 leiviskän painavan lehmän mahaan, ja on lunnotoin esitelmä.

Ruasten arvosta löytyy luettavana Lukemisia maamiehelle v. 1849 5:ssä vihossa sivu 233 muun seassa seuraavalla tavalla: « ½ naulaa jauhoja eli 2 naulaa maaomenia eli 4 naulaa olkia on yhden tekevä kuin 1 naula heiniä.»

Ja v. 1850 kolmannessa vihossa sivu 111 myös muun seassa seuraavat sanat: « Mutta 100 naulaa heiniä on eineensa puolesta yhden vertainen kuin 200 naulaa maaomenia, 50 naulaa otria.»

Vastamainituissa Lukemisissa ja Almanakan lisälehdessä esitellyt eineellisyys vertaukset, etenki oljista, ovat paljon eroovaiset toinen toisistansa.

Puheena ohrista, niin kuin monista muistakin, maaviljelyksen eli luontokappalten hoitoon kuuluvissa kohdissa semmoiset erinkaltaisuudet on työläät ymmärtää mikä esitys olisi paremman varteen otettava.

Asian ollen näin sekaisen ja hajallisen olis nykyään tarpeen semmoinen maaviljelys oppikija, johonka olis ko´ottuna kaikki nykyään tunnettu, Suomen maan maalaatuun, ilmapiiriin ja kaupallisen ja kansan asunto ja elämän kohdan suhtaan sovitettu järkähtämätön oppi, ja kyhätty siihen muoto-laatuun että se näyttää millä kannalla maaviljelys karjanhoidon ja muihin talouden toimiin kuuluvain erihaarain kanssa kesku katsannossa, itseensä kannattaa ja käytöllisesti on kukin eri kohta toimitettava, jonka mukaan sitte kouluissa annettaisi tieteellinen ja käytännöllinen oppi.

Kuin semmoisesta opetuskirjasta saisi oppilaat lukemalla tieteellisen opin ja sen rinnalla käytännöllisen harjoituksen, niin se luonnollisesti vaikuttaisi täydellisempää oppia ja yhteistä maaviljelys edistystä.

Semmoisesta kirjasta tulisi myös erityiset johadtetuiksi tuntemaan maaviljelyksen, luontokappalten hoidon ja muita talouden toimien oppia tieteellisesti; siitä seuraisi kehoitus käytöllisesti harjoitamaan, ja kuin vaan joku eri pitäjissäkin tulisi tieteellisen opin perille, se vaikuttaisi muualla ja sikuvalla toisissa.

Ja pääasia on se: mimmoinen oppi maaviljelyskouluissa taidetaan antaa, jos ei niin täydellistä ja ajan vaatimuksen mukaista opetuskirjaa ole kuin suinkin on mahdollista?

Kuin maaviljelyskoulut vie joka vuosi suuret kulut, niin sen rinnalla olis tarpeen menettää varoja kelvollista oppikirjaa toimeensaataissa; se olis yksi kerta, siihen ehkä kuluisi vuosia siksi kuin kirjaa parennettaisi ja uusia kuluja tarvittaisi.

Semmoisen opetuskirjan tarpeellisuudesta ja toimeen saamisesta eräitten kanssa puhetta pidettyäni, olen saanut vastaukseksi: ett «Suomessa on maaviljelysoppi vasta niin alulla, ett´ei ole semmoisen kirjan toimittajaa».

Surettava seikka, jos niin on! Mutta eihän Suomen miehet pitäis nyt niin kunnottomassa opin tilassa oleman ja intoa ja yhteishenkeä vailla, etteikö tuota useemman neuvoilla ja varojen avulla saisi aikaan.

Tutkikoon tuota seikkaa muutkin ja ilmoittakoot ajatuksensa –– asia on tärkeä –– maaviljelys on nyt ja on aina Suomessa oleva pääelatuskeino; sen pitäis olla ensimmäisenä vireyden kuin myös taidon puolesta!

Maamies.

Lisäys. kuin edellä oleva kirjoitus oli jo valmiiksi kirjoitettu, mutta ei vielä Sanomiin pantavaksi annettu, toi Helsingistä Sanomalehdet ilmoituksen hyvin nykyisin Karjalan maaviljelys-koulun opettaja A M:sen toimittamasta maaviljelys-oppikirjasta, josta myös oli otteita S. J. S:sa.

Niin paljon kuin mainituista otteista kirjan sisällystä taitaa tuntea, niin se näyttää paljon ylevämämstä laadusta oleva kuin mikään entisista Suomenkielisistä maaviljelys-oppikirjoista; mutta koska aine-luettelosta näyttää ett´ei siinä ole kaikista toimi-osista opetusta kuin maaviljeliäin tärkeempiin toimituksien kohtiin kuuluu, eikä niissäkän joita kirjasta löytyy saata olla (kuin nimityskin on "Lyhykäinen Maaviljelys-oppiä) niin laveita opeetuksia kuin asiat ehkä vaatisivat, niin se ei näytä olevan lisäksi jos vieläkin puhetta kannatetaan täydellisemmän maaviljelys-oppikirjan toimittamisesta.

Tässä ei kuitenkan olko tarkoituksena edellä mainitun uuden kirjan halventamisesta, kiitos ja kunnia sen toimittajalle –– sen se tietysti ansaitsee!

Maamies.

Ojennus. Viime numerossa viimeisen sivun ensirivillä on häiriöstä tullut sanotuksi 356 naulla, mutta pitää olla 3,56 naulaa.

Lähde: Hämäläinen 26.11.1858 ja 2.12.1859