Paras Ystävä.

Kirjoittanut Antti Räty


Ystäväin on ihanainen, – kaunukainen,
   Hän on rakkain kaikista!
Ei ou maassa, – taivahassa,
   Ketään hänen kaltaista.
Hän on mulle uskollinen, – avullinen,
   Elämäni vaiheissa;
Ompa vielä varallinen, – voimallinen,
   Auttaa mua kaikissa.
Hänen kasvons on kun tähti, – joka lähti
   Tuolta puolen pilvien.
Se on mulle näyttäjänä, – käyttäjänä,
   Aina taivaan porttihin.
En siis huoli, jos ma täällä – surunsäällä
   Täyvyn kärsii jotakin;
Ystäväni outtaa tuolla – toissa puolla,
   Auttaahan hän viimeinkin.
Koska viimein äänein vaipuu, – tahon taipuu
   Ystäväni sylihin;
Hän mun saattaa – kuollon kautta,
   Taivaalliseen salihin.
Jos sä tahot, matkamiesi – kukatiesi –
   Tietää Hänen nimeäkin,
Niin on Jiesus – Natsarenus,
   Joka outtaa sinunkin.

A[ntti]. R[äty].


Lähde: Suomi 7.8.1847.