Pappilan kyyhkyset

Pappilan kyyhkyset. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Pappilaan kosioita

Tuli kolme illalla,

Iloista, reimaa poikaa

Ja pulskaa muodolta.

”Teill’ onko tyttäriä?” –

Kysyivät saapuissaan –

”On tässä kyyhkysiä

Kahdeksan kaikkiaan”. –

Nuorinta heistä laittaa

Äitinsä parilallaan –

Ei häntä ikä haittaa,

Ei vuodet ollenkaan.

On hällä tekotukka

Ja ostohampahat,

Poskilla maalikukka,

Las’silmät kirkkahat.

Seuraava kyyhkysistä

On vallan hampaaton

Kuin laiskiainen. – Mistä

Tuo hammaskato on? –

Kaikista kaunihimpi

Ja muuten lempein

On talon kolmas impi,

Syömensä herttaisin.

Huulet kuin sini taivaan,

Silmät kuin mansikka

Ja hampaat mustat aivan,

Hius hanhen harmaja.

Kun tuohon kukkatarhaan

Joutuivat kosiat,

Keksivät keinon parhaan:

Tiehensä juoksivat.

Viel’ oisi ollut viisi

Vanhempaa lintua,

Vaan heistä kuka hiisi

Kehtaisi laulella!

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.