Paperileija
Paperileija. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- «Kas, Fannyni, katso, kun juoksen,
- se kiitäen vain kohoaa;
- vaan sormeni yksikin luoksen’
- sen taas alas ilmasta saa».
- Ja langasta kuljetti riemuiten hän
- nyt lehtisen siivikkähän.
- Kas, myrskyssä kutriset lentää.
- Vain pilvihin silmäten hän
- yli kankahan, kantojen entää,
- kylän lapsia jäljissähän.
- Hän leijansa näin ylemmäks yhä vaan
- sai ilmahan korkenemaan.
- Hei! – huudahti Fannykin – kiitää
- myös valkea kyyhkyni noin.
- Vaan loukkaut, Eetu, jo siitä!
- Voi! tuskin mä katsoa voin...
- Nyt lankesi Eetu, mut kohta hän vaan
- nous taas sitä kuljettamaan.
- «Kuva ompi se tän elon teistä»,
- sanomaan täten nyt isä saa.
- «Niin; lehti on kullakin meistä
- myös myrskyssä kuljetettaa.
- Pidä kiinni ja katsele taivahisin;
- taas nouse, jos lankeatkin».
- Miten lehti nyt ilmassa häilyi,
- sitä katseli Fanny, ja hän
- näki F:n, mi päivässä päilyi,
- kas, lehdestä kiiltelevän.
- «Noin häilyvi sieluni taivahan, maan
- välimailla», hän sai sanomaan.
- Tuon piirtäjä – Eetu – sen kuuli
- ja sai pahan aavistuksen...
- Vei langan nyt kourasta tuuli;
- hän kääntyi, sen saadaksehen.
- Oli hukkunut lehti, ja vaalistuen
- loi silmät hän neitosehen.
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.