Palvelustyttöjen lauluja
| Palvelustyttöjen lauluja. Kirjoittanut anonyymi |
”Mehiläisessä” on Elias Lönnrot 1839–1840 julaissut kaikkiaan noin 60 kansanlaulua. Niistä otamme tähän kolme ”piikojen laulua”.
I.
muokkaa- Minä olen pikku piika,
- kannan karjan vettä;
- el oo sukkaa eikä paitaa,
- ei kuin kaksi kättä.
- Minä olen onnen likka,
- onnen kovan saanut;
- eipäs ole poika vielä
- vieressäni maannut.
- Kävi kyllä poikiakin,
- vaikkei minua vasten;
- sitte aamupuolella
- he katoovat kuin kaste.
- Vaan en sure enkä huoli,
- vaikka olen köyhä;
- vielä minä nätin pojan
- verrakseni löyän.
- Mitäpä mä tuosta suren,
- jos oon toisen orja;
- jahka tulee toinen vuosi,
- oma kulta korjaa.
- Mieron tietä kulkemassa
- on mun kultan juuri,
- vaikken tiedä enkä tunne,
- pienikö lie vai suuri.
- Sitä aina ajattelen,
- sitä ilohetkee,
- koska minut oma kulta
- vierehensä kätkee.
II.
muokkaa- Ei oo tällä likalla
- palkka eikä pestii:
- soitto paha nostettiin
- se onnen mulla esti.
- Minä olen orpo piika,
- tämän talon loisi,
- kulen aina kunnialla,
- vaikkei pojat soisi.
- Poikahunnut huutavat
- ja kuikuttavat kovin:
- ”kuule, kulta, ääneni
- ja ava aittasi ovi!”
- Mut jos olen halpa likka,
- halvan nimen kannan,
- tok’ en siltä halvan pojan
- halata vain anna.
- Mitäs tuosta tulisi,
- jos huonon pojan naisin,
- viinan juojan, mieron ruojan,
- tuskan, ristin saisin.
- Parempi on ollakseni
- nuorena likkana aina,
- kehräellä, laulella
- ja elää sillä lailla.
- Vaan kun tämä siivo tyttö
- vanhenee ja kuolee,
- moni poika murehtii
- ja joutuu suureen huoleen.
III.
muokkaa- Täss’ on pieni palkkapiika,
- toisen talon orja.
- Tuota aina ajattelen:
- kukahan mun korjaa?
- Niinkuin vene vähäinen
- sen kovan tuulen käessä,
- niin on piika pienonen
- vierahassa väessä.
- Voi ett’ oonkin syntynyt
- ja voi ett’ olen luotu,
- äidin maidolla ravittu
- ja maailmahan tuotu!
- Päiv’ on pitkä, ikävä.
- ja iloton on ilta,
- ouoilt’ ei ole apua,
- ei turvaa tultavilta.
- Ei ole yhtään ystävätä,
- kaikk’ on vihamiehii;
- miero paljo puuhoaa
- ja kuluttavi kielii.
- Kaikki minua vihaavat
- ja vihaavat kuin käärme,
- soisivat mun menevän
- ja hukkuvani järveen.
- Vaan en huoli mistäkään
- kun olen piika vakaa;
- maailma saa soimata
- mua edestä ja takaa.
- Enpä huoli maailmasta
- enkä huoli kestään,
- maailmassa vihataan
- ja vihat kauan kestää.
- Enkä huoli itkeäkään,
- enpä huoli vainen;
- ja jos kuinka itkisinkin,
- se on yhenlainen.
- Itku silmät pimittää
- ja mure muovon muuttaa,
- nuorellekin neitoselle
- hiukset harmaat tuottaa.
Lähde: Työmies 29.7.1904.